Vuosikymmenen eka postaus

Joulu tuli ja meni, vuodenvaihde samaten – iloista uutta vuosikymmentä kaikille! Minä tyttö alan selvitä ahdistuksestani ja taistelen nyt sen alla piileskellyttä masennusta vastaan ulkona kävellen, lukien, neuloen ja viettäen hiljaiseloa, koska en kauheasti ole jaksanut mitään eläväisempää. Parhaina hetkinä olen ihan oma itseni, mutta välillä tekisi vain mieli luovuttaa kokonaan. On hyviäkin hetkiä toki ollut. Joulu puolison perheen kanssa oli rankka mutta mukava, teimme ruokia, kävimme hautausmaalla viemässä kynttilöitä, leivoimme ja koristelimme piparkakkutalon, lauloimme joululauluja yhdessä sekä tietysti söimme, söimme ja söimme. Kavereiden kanssa on käyty pulkkamäessä ja hankipiknikillä, juostu pitkin lumista merenrantaa, tehty lumienkeleitä eduskuntatalon eteen umpihankeen, leikitty piparitaikinalla ja naurettu kamalasti.

Stressipuuskissani en tajunnut kuvata kaikkia ennen joulua neulottuja hyshys-asioita, joten niistä ei nyt ole kuvia. Sen sijaan neuloin välipäivinä revontuliväriset lapaset piristykseksi partiokaverille.


Lankana Puro, sävy Revontulet, puikot 4 mm bambut, malli ihan peruslapanen helmineulerannekkeella. Toivottavasti lämmittävät mieltä ja käsiä! Lankaa kului kahdesta kerästä molemmista noin puolet.

Parit sukat olen niin ikään nyhrännyt, palmikkosukat etikettömästä violetista villalangasta kaverille ja kauhusukat jonkin muinaisen puretun isoveikan jämistä itselle. Kauhusukat voisivat pärjätä missä tahansa rumasukkaskabassa, niistä tuli kerrassaan ihanan ällöttävät. Ne ovat hirveän kirjavat ja pätkärääkätyt, mutta paksut ja lämpimät, eikä lika näy tuon värikirjon yli! ;)



Kauhusukat ovat kokoa 38, violetit sukat kokoa 37. Puikot liloissa sukissa 3,5 mm ja kauhusukissa 4 mm bambut. Katsotaan todistavatko kauhusukat teoriani, että nätit ja kivat sukat hajoavat tai hukkuvat aina, rumat sukat säilyvät. Jos joku esimerkiksi pihii nämä omaan käyttöönsä partioretkellä, sen ihmisen on oltava melko epätoivoinen. ;) Näitä toivottavasti välttelee jopa se kuuluisa Joku, joka hiipii öisin partiokämppien hoodeilla tonkimassa sukkia, lapasia ja muita tarpeellisia varusteita pahaa-aavistamattomien partiolaisten rinkoista.

Metsäpolkuja

Sairasloma ja toipuminen se vain jatkuu. Voin jo paremmin ja ehkä viikon päästä pääsen taas töihinkin. Sopivasti jouluksi, välipäivinä saanen pehmeän laskun uuteen työrytmiini totuttautumisessa.

Hyshys-asioiden ohessa täällä on neulottu muutakin. Tein itselleni pitkästä aikaa villasukat. Lankana puolison joskus yllätyslohtukeränä tuoma harmaa Nalle Colori, puikot 2,5 mm.


Malli on Zeskan Metsäpolkuja (Ravelry-linkki) Ullan adventtikalenterista 2007. Nämä ovat roikkuneet to do -listallani siitä lähtien. Olen ehkä joskus ennenkin hehkuttanut asiasta, mutta mä sitten tykkään Zeskan sukkaohjeista! Näidenkin sukkien istuvuus jalkaani on kympin luokkaa ilman mitään tarvetta modailla ohjetta neuloessa ja musta tuo malli on yksinkertaisuudessaan todella kaunis.

Tein myös lahjaksi eräälle ihmiselle pipon:


Drunken Cable Hat jälleen, lankana Puro värissä Iltanuotio, puikot 4 mm.

Joulu lähestyy, mutta olen yrittänyt olla ottamatta turhia paineita asiasta. En ole askarrellut mitään kortteja enkä ravannut ostoksilla, eli hoidan ne asiat varmaan sitten viimeisellä viikolla kasvavan paniikin vallassa... Toistaiseksi sitä voi vain unohtaa koko juhlan, vajota nojatuoliin neuleen kanssa ja keskittyä rauhassa vetämään glögiöverit, eikö niin? ;)

XOXO, säärystin

Vuoden ensimmäisessä Ullassa oli Ristinolla-säärystimet. Aloitin ne heti. Neuloin puolitoista säärystintä ja sitten iski neuleplääh. Puolivalmis tekeleeni hautautui ufokoriin.

Tuli syksy ja sää kylmeni. Aina hametta käyttäessäni kaipasin uusia säärystimiä. Neuleplääh vaivasi yhä, ajanpuute myös. Mitä minä neulomaan, kun olin aina töissä. Vaan nyt ne ovat valmiit!


Ne ovat lämpimät ja ihanatihanatihanat. Lankana Sandnesin Smart, puikot 4 mm bambut. Neuloessa päässä soi jatkuvasti Movetronin Ristinolla, toivottavasti nyt korvamato vaihtuu... Pahoittelut kuvan tasosta, valoton harmaa vuodenaika on täällä taas.

Lapaset saivat kuin saivatkin koristeekseen sydämet. Vain nuo tummanpunaiset sydämet ovat niissä kiinni, kirkkaammat ovat irtonaisia. Innostuin virkkailemaan niitä vailla käyttötarkoitusta, mutta eiköhän ne aina johonkin saa upotettua.



Sydämen ohje löytyy Crochetvillesta (plus Ravelry-linkki). Pohjana on siis isoäidin neliö, joka muokataan sydämeksi pitkin pylväin. Lankana näissä kirkkaammissa on joku kirppikseltä ostettu etiketitön virkkauslanka, koukku 1,25 mm.

Voisihan noita kiinnittää vaikka joulukortteihin, jos olisi askarteluihminen?

Neuleterapiaa

Lämmin kiitos tsemppauksesta edellisen postauksen kommenteissa! Niinhän siinä sitten kävikin, että olin päivän verran töissä ja nyt sitten sairaslomailen hieman pitempään. Kyllä tämä tästä ajan mittaan, uskoisin. Täytyy vain opetella elämään hiukan eri tavalla ja hitaammin, tekemään lyhyempiä työpäiviä, sanomaan enemmän ei.

Sairaslomalla on aikaa olla tekemättä mitään. Niinpä minäkin lähinnä liikun, nukun, neulon ja hoitelen partiojuttuja – niitäkin tosin hiukan pienemmällä volyymilla kuin yleensä, koska tarkoitus olisi olla stressaamatta. Koska kynttilöiden polttaminen ja neulominen on mitä parhainta rentoutusta, täällä on saatu aikaan pieniä valmiita asioita.


Malli on Drunken Cable Hat Ullan jäsensivuilta (Ravelry-linkki). Lankana tässä on Puro, väri Ruska, puikot 4 mm. Ei voita Puro Noroa, mutta pehmoisempaa se kyllä on.

Viikonlopun kurssineuleena väänsin koulutusrupeamia kuunnellessani lapaset. Lankana näissä on Florica ja Rose Mohair Lux, neuloin kummaltakin kerältä yhtä aikaa. Puikot 4 mm bambut, koko sellainen naisten keskivertokäpälä.


En osaa päättää, ompelisinko näihin koristeeksi tuollaiset virkatut mohairsydämet vai en. Kumpi teistä on parempi, sydämillä vai ilman?

Kiri-kiri

En ole moneen kuukauteen saanut kunnolla neulottua. Syynä tähän on ollut jatkuva väsymys, stressi ja kiire, joka viimein eskaloitui burnoutiksi. Älkää ihmiset koskaan joutuko tähän tilanteeseen, jos voitte sen välttää. Viimeiset päivät ovat pelottavinta mitä olen koskaan kokenut.

Vietin pari päivää sairauslomalla lepuuttamassa ylikuumentuneita aivojani. Ensimmäinen päivä kului nukkumalla. Toisena ehdin jo vähän neuloakin, rivi kerrallaan pitsiä tuskaisasti kitkutellen – pystyin keskittymään aina vain neulekaavion kolmeen seuraavaan silmukkaan kerrallaan – ja sain valmiiksi tämän:


Malli on vanha tuttu Kiri, lankana Rose Mohair, jota kului ehkä 2,5 kerää, puikot 4 mm Addit. Tämä menee synttärilahjaksi ihmiselle jota huomaan jatkuvasti arvostavani ja jonka kanssa minun on helppo toimia, mutta jolle en osaa sanoa kumpaakaan näistä asioista ääneen. Synttäripäivä on vasta tuloillaan, mutta uskallan blogata tämän jo nyt, sillä epäilen vahvasti, ettei saaja lue neuleblogiani. :)

Nyt yritän taas totutella työntekoon ja olla purskahtamatta itkuun, jos minun pitää vastata sähköpostiin. Tekee varmasti hyvää olla ilman kahvia ("se on sulle ihan oikein!", sanovat kaverini, jotka tietävät millainen kofeiinisieppo olen), mutta kun sitä kerran ei saa juoda, himoitsee sitä sitten koko ajan. Lähden tästä kahvihuoneeseen hauduttelemaan yrttiteetä, huokaus.

Kaislikossa suhisee

Perinteinen partiolaisten kaupunkisalapoliisikisa Hiippari kisattiin taas tänään. Me osallistuimme johtajavartiolla, jonka nimi oli ISBN-951-20-6626-2 (eli Kaislikossa suhisee sen ihanan jokiaiheisen lastenkirjan mukaan). Kirjan hahmot – Myyrä, Mäyrä, Vesirotta ja Rupikonna – saivat siis jalkautua kadulle, ja niin me myös teimme.

Lupasin ennen kisaa laatia kisavartiolle eläinpipot. Tätä varten piti saada Eurokankaasta neljää erilaista tekoturkista ja sitten pistää parina iltana Singerillä vähän surrur. Mallit heitin aika lailla omasta päästä, kaavaa katsoin vähän jostain omasta pipostani. Rupikonnan silmiin virkkasin keskustat mustasta villalangasta, kun en löytänyt askarteluhuopaa.


Lisäksi tietysti maalasimme kasvomme – Rupikonnalle vihreää, muille ruskeaa, ja kuonot tietysti myös. Kasvomaalaus oli ainakin minulla tarpeen, koska piponi oli aika cosplay-henkinen. Lisäksi kaduilla kulkiessa sitä unohti välillä pukunsa ja ihmetteli, miksi vastaantulijat tuijottavat ja hymyilevät... Esitin siis suosikkihahmoani Vesirottaa:


Enpä ole ennen tekoturkistakaan ommellut. Eipä siinä mitään kovin hankalaa tullut vastaan, mitä nyt leikatessa irronneita karvoja vähän levisi ompeluvaiheessa ympäri kämppää... Ihan kivat noista kuitenkin mielestäni tuli noin nopeasti tehdyiksi ja ainakin ne lämmittivät marraskuisessa säässä.

Saa nähdä, miten vartiomme kisassa pärjäsi. Tärkein tavoite, itsensä voittaminen, tuli kuitenkin ainakin omalla kohdallani saavutettua. :)

Tuunattua

On täällä neulottu vähän. Sukkia. Ja sit on ommeltu talkoissa lippukunnan myyjäisiä varten, lähinnä kasseja. Meikän hengentuotteet on tätä linjaa:


Kuvat on napattu kännykkäkameralla, joten laatu saattaa jättää toivomisen varaa. Vasemmalla kuitenkin vanhaa niger-telttaa ja lakanapitsiä, mukana menneiden kesäleirien tuoksu ja kaikki muu hyvä. Voisin nuuhkia tuota eau de metsän tuoksua ikuisuuden. <3 Oikealla puolestaan olkalaukku vanhan partiokämpän verhoista, koristeena itse Mary Oljen neuvojen mukaan virkattu pitsiliina, ensimmäinen ikinä. Ehkä myös viimeinen, sillä sen nypertäminen oli hirveää. :D

Näitä ja paljon muita ihania uniikkeja kasseja, meikkipusseja jne. myydään la 26.9. klo 11–15 Töölön kirkolla (paikan päällä sekä myyjäiset että kirppis). Jokainen myynnissä oleva asia tuntee monta tarinaa ja tuotto menee partiokämppämme hyväksi.