XOXO, säärystin

Vuoden ensimmäisessä Ullassa oli Ristinolla-säärystimet. Aloitin ne heti. Neuloin puolitoista säärystintä ja sitten iski neuleplääh. Puolivalmis tekeleeni hautautui ufokoriin.

Tuli syksy ja sää kylmeni. Aina hametta käyttäessäni kaipasin uusia säärystimiä. Neuleplääh vaivasi yhä, ajanpuute myös. Mitä minä neulomaan, kun olin aina töissä. Vaan nyt ne ovat valmiit!


Ne ovat lämpimät ja ihanatihanatihanat. Lankana Sandnesin Smart, puikot 4 mm bambut. Neuloessa päässä soi jatkuvasti Movetronin Ristinolla, toivottavasti nyt korvamato vaihtuu... Pahoittelut kuvan tasosta, valoton harmaa vuodenaika on täällä taas.

Lapaset saivat kuin saivatkin koristeekseen sydämet. Vain nuo tummanpunaiset sydämet ovat niissä kiinni, kirkkaammat ovat irtonaisia. Innostuin virkkailemaan niitä vailla käyttötarkoitusta, mutta eiköhän ne aina johonkin saa upotettua.



Sydämen ohje löytyy Crochetvillesta (plus Ravelry-linkki). Pohjana on siis isoäidin neliö, joka muokataan sydämeksi pitkin pylväin. Lankana näissä kirkkaammissa on joku kirppikseltä ostettu etiketitön virkkauslanka, koukku 1,25 mm.

Voisihan noita kiinnittää vaikka joulukortteihin, jos olisi askarteluihminen?

Neuleterapiaa

Lämmin kiitos tsemppauksesta edellisen postauksen kommenteissa! Niinhän siinä sitten kävikin, että olin päivän verran töissä ja nyt sitten sairaslomailen hieman pitempään. Kyllä tämä tästä ajan mittaan, uskoisin. Täytyy vain opetella elämään hiukan eri tavalla ja hitaammin, tekemään lyhyempiä työpäiviä, sanomaan enemmän ei.

Sairaslomalla on aikaa olla tekemättä mitään. Niinpä minäkin lähinnä liikun, nukun, neulon ja hoitelen partiojuttuja – niitäkin tosin hiukan pienemmällä volyymilla kuin yleensä, koska tarkoitus olisi olla stressaamatta. Koska kynttilöiden polttaminen ja neulominen on mitä parhainta rentoutusta, täällä on saatu aikaan pieniä valmiita asioita.


Malli on Drunken Cable Hat Ullan jäsensivuilta (Ravelry-linkki). Lankana tässä on Puro, väri Ruska, puikot 4 mm. Ei voita Puro Noroa, mutta pehmoisempaa se kyllä on.

Viikonlopun kurssineuleena väänsin koulutusrupeamia kuunnellessani lapaset. Lankana näissä on Florica ja Rose Mohair Lux, neuloin kummaltakin kerältä yhtä aikaa. Puikot 4 mm bambut, koko sellainen naisten keskivertokäpälä.


En osaa päättää, ompelisinko näihin koristeeksi tuollaiset virkatut mohairsydämet vai en. Kumpi teistä on parempi, sydämillä vai ilman?

Kiri-kiri

En ole moneen kuukauteen saanut kunnolla neulottua. Syynä tähän on ollut jatkuva väsymys, stressi ja kiire, joka viimein eskaloitui burnoutiksi. Älkää ihmiset koskaan joutuko tähän tilanteeseen, jos voitte sen välttää. Viimeiset päivät ovat pelottavinta mitä olen koskaan kokenut.

Vietin pari päivää sairauslomalla lepuuttamassa ylikuumentuneita aivojani. Ensimmäinen päivä kului nukkumalla. Toisena ehdin jo vähän neuloakin, rivi kerrallaan pitsiä tuskaisasti kitkutellen – pystyin keskittymään aina vain neulekaavion kolmeen seuraavaan silmukkaan kerrallaan – ja sain valmiiksi tämän:


Malli on vanha tuttu Kiri, lankana Rose Mohair, jota kului ehkä 2,5 kerää, puikot 4 mm Addit. Tämä menee synttärilahjaksi ihmiselle jota huomaan jatkuvasti arvostavani ja jonka kanssa minun on helppo toimia, mutta jolle en osaa sanoa kumpaakaan näistä asioista ääneen. Synttäripäivä on vasta tuloillaan, mutta uskallan blogata tämän jo nyt, sillä epäilen vahvasti, ettei saaja lue neuleblogiani. :)

Nyt yritän taas totutella työntekoon ja olla purskahtamatta itkuun, jos minun pitää vastata sähköpostiin. Tekee varmasti hyvää olla ilman kahvia ("se on sulle ihan oikein!", sanovat kaverini, jotka tietävät millainen kofeiinisieppo olen), mutta kun sitä kerran ei saa juoda, himoitsee sitä sitten koko ajan. Lähden tästä kahvihuoneeseen hauduttelemaan yrttiteetä, huokaus.

Kaislikossa suhisee

Perinteinen partiolaisten kaupunkisalapoliisikisa Hiippari kisattiin taas tänään. Me osallistuimme johtajavartiolla, jonka nimi oli ISBN-951-20-6626-2 (eli Kaislikossa suhisee sen ihanan jokiaiheisen lastenkirjan mukaan). Kirjan hahmot – Myyrä, Mäyrä, Vesirotta ja Rupikonna – saivat siis jalkautua kadulle, ja niin me myös teimme.

Lupasin ennen kisaa laatia kisavartiolle eläinpipot. Tätä varten piti saada Eurokankaasta neljää erilaista tekoturkista ja sitten pistää parina iltana Singerillä vähän surrur. Mallit heitin aika lailla omasta päästä, kaavaa katsoin vähän jostain omasta pipostani. Rupikonnan silmiin virkkasin keskustat mustasta villalangasta, kun en löytänyt askarteluhuopaa.


Lisäksi tietysti maalasimme kasvomme – Rupikonnalle vihreää, muille ruskeaa, ja kuonot tietysti myös. Kasvomaalaus oli ainakin minulla tarpeen, koska piponi oli aika cosplay-henkinen. Lisäksi kaduilla kulkiessa sitä unohti välillä pukunsa ja ihmetteli, miksi vastaantulijat tuijottavat ja hymyilevät... Esitin siis suosikkihahmoani Vesirottaa:


Enpä ole ennen tekoturkistakaan ommellut. Eipä siinä mitään kovin hankalaa tullut vastaan, mitä nyt leikatessa irronneita karvoja vähän levisi ompeluvaiheessa ympäri kämppää... Ihan kivat noista kuitenkin mielestäni tuli noin nopeasti tehdyiksi ja ainakin ne lämmittivät marraskuisessa säässä.

Saa nähdä, miten vartiomme kisassa pärjäsi. Tärkein tavoite, itsensä voittaminen, tuli kuitenkin ainakin omalla kohdallani saavutettua. :)

Tuunattua

On täällä neulottu vähän. Sukkia. Ja sit on ommeltu talkoissa lippukunnan myyjäisiä varten, lähinnä kasseja. Meikän hengentuotteet on tätä linjaa:


Kuvat on napattu kännykkäkameralla, joten laatu saattaa jättää toivomisen varaa. Vasemmalla kuitenkin vanhaa niger-telttaa ja lakanapitsiä, mukana menneiden kesäleirien tuoksu ja kaikki muu hyvä. Voisin nuuhkia tuota eau de metsän tuoksua ikuisuuden. <3 Oikealla puolestaan olkalaukku vanhan partiokämpän verhoista, koristeena itse Mary Oljen neuvojen mukaan virkattu pitsiliina, ensimmäinen ikinä. Ehkä myös viimeinen, sillä sen nypertäminen oli hirveää. :D

Näitä ja paljon muita ihania uniikkeja kasseja, meikkipusseja jne. myydään la 26.9. klo 11–15 Töölön kirkolla (paikan päällä sekä myyjäiset että kirppis). Jokainen myynnissä oleva asia tuntee monta tarinaa ja tuotto menee partiokämppämme hyväksi.

Tuntureita ja eiffeleitä

Hääpäivävaellus on takana ja kesälomakin vetelee viimeisiään. Kaksi vuotta sitten menimme naimisiin ja nyt vietimme toista hääpäiväämme tällä kertaa Käsivarren maisemissa, vaelsimme Suomesta Norjaan ja Ruotsiin Pältsanin kupeeseen. Kilpisjärvi oli yhtä kaunis kuin ennenkin ja tunturissa mielen valtasi tuttu rauha. Koska sanat tuntuvat aina avotunturista puhuttaessa yhtä latteilta, annan kuvien tällä kertaa puhua puolestani.



Matkan jälkeen käväisin vielä Kouvolassa isoäitiä moikkaamassa. Junaneuleena valmistuivat eiffeltornikuvioiset villasukat:


Malli on ihan perusvillasukka kärjestä aloitettuna, koko n. 38. Puikot 4 mm, lankana joku ikivanha jämäkerä seiskaveikkaa (miten noita aina löytyy jostain hillottuina?), jota kului ehkä 80 g. Kyllä villasukkia kohta alkaa taas tarvitakin!

Hiljalleen pitäisi varmaan taas alkaa orientoitua syksyyn ja työntekoon, paluu toimistolle on edessä maanantaina. Vaan ei sitä ihan vielä osaa, kun pitää kesälomansakin vasta elokuussa. :D

Singerillä surrur

Mitä saadaan, kun yhdistetään ultrakiireinen kevät ja kesä sekä auttamaton neuleplääh? Blogihiljaisuus. En ole saanut käsityörintamalla aikaiseksi oikein mitään, eikä ole hotsittanutkaan. Springtime Swirlkin on yhä kesken, kutoskaaviossa.

Yhdet vihreät Saltkråkanit olen sentään neulonut partiokaverille kiitokseksi (ja unohdin kuvata, mutta ehkä te ootte niitä tässäkin blogissa jo parit nähneet) ja vähän ommellut. Eilen syntyi täällä aiemminkin nähdystä vanhasta lakanasta omien mittojen mukaan improvisoitu kesämekko. Tyytyväinen olen. Nyt me voitais olla pienen Oonan kanssa ihan samiksia, mutta se ei taida enää mahtua omaan ruutumekkoonsa kovin kauan.


Kesäkuun alkupuolella puolestaan surautin sinisestä raksahaalarikankaasta vekkihameen ajatellen sitä noin niin kuin partiopaidan pariksi, kun nyt kerran satuin löytämään niin taivaallisen sopivaa sinistä. Partiopaitojen uudistuksessa 2005 noista väreistä tehtiin ihan tyhmät, virallisesti mustikansininen ja vauvankak... ööh, siis rusakonruskea. Mä kyllä tykkäisin siitä vanhasta tummansinisestä edelleen.


No, enpä ole tuota partiopaidan kanssa kyllä käyttänyt, ihan farkuilla on menty vanhaan tyyliin. Ehkä sitten ensi paraatissa. :D Töissä se keräsi ihasteluja yhtenä päivänä yhdistettynä mustaan pooloon.

Mä yritän skarpata ja selättää neulepläähin, mutta nykyisessä työpaikassani en kehtaa neuloa palavereissa. Vielä. :)