Kiri-kiri

En ole moneen kuukauteen saanut kunnolla neulottua. Syynä tähän on ollut jatkuva väsymys, stressi ja kiire, joka viimein eskaloitui burnoutiksi. Älkää ihmiset koskaan joutuko tähän tilanteeseen, jos voitte sen välttää. Viimeiset päivät ovat pelottavinta mitä olen koskaan kokenut.

Vietin pari päivää sairauslomalla lepuuttamassa ylikuumentuneita aivojani. Ensimmäinen päivä kului nukkumalla. Toisena ehdin jo vähän neuloakin, rivi kerrallaan pitsiä tuskaisasti kitkutellen – pystyin keskittymään aina vain neulekaavion kolmeen seuraavaan silmukkaan kerrallaan – ja sain valmiiksi tämän:


Malli on vanha tuttu Kiri, lankana Rose Mohair, jota kului ehkä 2,5 kerää, puikot 4 mm Addit. Tämä menee synttärilahjaksi ihmiselle jota huomaan jatkuvasti arvostavani ja jonka kanssa minun on helppo toimia, mutta jolle en osaa sanoa kumpaakaan näistä asioista ääneen. Synttäripäivä on vasta tuloillaan, mutta uskallan blogata tämän jo nyt, sillä epäilen vahvasti, ettei saaja lue neuleblogiani. :)

Nyt yritän taas totutella työntekoon ja olla purskahtamatta itkuun, jos minun pitää vastata sähköpostiin. Tekee varmasti hyvää olla ilman kahvia ("se on sulle ihan oikein!", sanovat kaverini, jotka tietävät millainen kofeiinisieppo olen), mutta kun sitä kerran ei saa juoda, himoitsee sitä sitten koko ajan. Lähden tästä kahvihuoneeseen hauduttelemaan yrttiteetä, huokaus.

Kaislikossa suhisee

Perinteinen partiolaisten kaupunkisalapoliisikisa Hiippari kisattiin taas tänään. Me osallistuimme johtajavartiolla, jonka nimi oli ISBN-951-20-6626-2 (eli Kaislikossa suhisee sen ihanan jokiaiheisen lastenkirjan mukaan). Kirjan hahmot – Myyrä, Mäyrä, Vesirotta ja Rupikonna – saivat siis jalkautua kadulle, ja niin me myös teimme.

Lupasin ennen kisaa laatia kisavartiolle eläinpipot. Tätä varten piti saada Eurokankaasta neljää erilaista tekoturkista ja sitten pistää parina iltana Singerillä vähän surrur. Mallit heitin aika lailla omasta päästä, kaavaa katsoin vähän jostain omasta pipostani. Rupikonnan silmiin virkkasin keskustat mustasta villalangasta, kun en löytänyt askarteluhuopaa.


Lisäksi tietysti maalasimme kasvomme – Rupikonnalle vihreää, muille ruskeaa, ja kuonot tietysti myös. Kasvomaalaus oli ainakin minulla tarpeen, koska piponi oli aika cosplay-henkinen. Lisäksi kaduilla kulkiessa sitä unohti välillä pukunsa ja ihmetteli, miksi vastaantulijat tuijottavat ja hymyilevät... Esitin siis suosikkihahmoani Vesirottaa:


Enpä ole ennen tekoturkistakaan ommellut. Eipä siinä mitään kovin hankalaa tullut vastaan, mitä nyt leikatessa irronneita karvoja vähän levisi ompeluvaiheessa ympäri kämppää... Ihan kivat noista kuitenkin mielestäni tuli noin nopeasti tehdyiksi ja ainakin ne lämmittivät marraskuisessa säässä.

Saa nähdä, miten vartiomme kisassa pärjäsi. Tärkein tavoite, itsensä voittaminen, tuli kuitenkin ainakin omalla kohdallani saavutettua. :)

Tuunattua

On täällä neulottu vähän. Sukkia. Ja sit on ommeltu talkoissa lippukunnan myyjäisiä varten, lähinnä kasseja. Meikän hengentuotteet on tätä linjaa:


Kuvat on napattu kännykkäkameralla, joten laatu saattaa jättää toivomisen varaa. Vasemmalla kuitenkin vanhaa niger-telttaa ja lakanapitsiä, mukana menneiden kesäleirien tuoksu ja kaikki muu hyvä. Voisin nuuhkia tuota eau de metsän tuoksua ikuisuuden. <3 Oikealla puolestaan olkalaukku vanhan partiokämpän verhoista, koristeena itse Mary Oljen neuvojen mukaan virkattu pitsiliina, ensimmäinen ikinä. Ehkä myös viimeinen, sillä sen nypertäminen oli hirveää. :D

Näitä ja paljon muita ihania uniikkeja kasseja, meikkipusseja jne. myydään la 26.9. klo 11–15 Töölön kirkolla (paikan päällä sekä myyjäiset että kirppis). Jokainen myynnissä oleva asia tuntee monta tarinaa ja tuotto menee partiokämppämme hyväksi.

Tuntureita ja eiffeleitä

Hääpäivävaellus on takana ja kesälomakin vetelee viimeisiään. Kaksi vuotta sitten menimme naimisiin ja nyt vietimme toista hääpäiväämme tällä kertaa Käsivarren maisemissa, vaelsimme Suomesta Norjaan ja Ruotsiin Pältsanin kupeeseen. Kilpisjärvi oli yhtä kaunis kuin ennenkin ja tunturissa mielen valtasi tuttu rauha. Koska sanat tuntuvat aina avotunturista puhuttaessa yhtä latteilta, annan kuvien tällä kertaa puhua puolestani.



Matkan jälkeen käväisin vielä Kouvolassa isoäitiä moikkaamassa. Junaneuleena valmistuivat eiffeltornikuvioiset villasukat:


Malli on ihan perusvillasukka kärjestä aloitettuna, koko n. 38. Puikot 4 mm, lankana joku ikivanha jämäkerä seiskaveikkaa (miten noita aina löytyy jostain hillottuina?), jota kului ehkä 80 g. Kyllä villasukkia kohta alkaa taas tarvitakin!

Hiljalleen pitäisi varmaan taas alkaa orientoitua syksyyn ja työntekoon, paluu toimistolle on edessä maanantaina. Vaan ei sitä ihan vielä osaa, kun pitää kesälomansakin vasta elokuussa. :D

Singerillä surrur

Mitä saadaan, kun yhdistetään ultrakiireinen kevät ja kesä sekä auttamaton neuleplääh? Blogihiljaisuus. En ole saanut käsityörintamalla aikaiseksi oikein mitään, eikä ole hotsittanutkaan. Springtime Swirlkin on yhä kesken, kutoskaaviossa.

Yhdet vihreät Saltkråkanit olen sentään neulonut partiokaverille kiitokseksi (ja unohdin kuvata, mutta ehkä te ootte niitä tässäkin blogissa jo parit nähneet) ja vähän ommellut. Eilen syntyi täällä aiemminkin nähdystä vanhasta lakanasta omien mittojen mukaan improvisoitu kesämekko. Tyytyväinen olen. Nyt me voitais olla pienen Oonan kanssa ihan samiksia, mutta se ei taida enää mahtua omaan ruutumekkoonsa kovin kauan.


Kesäkuun alkupuolella puolestaan surautin sinisestä raksahaalarikankaasta vekkihameen ajatellen sitä noin niin kuin partiopaidan pariksi, kun nyt kerran satuin löytämään niin taivaallisen sopivaa sinistä. Partiopaitojen uudistuksessa 2005 noista väreistä tehtiin ihan tyhmät, virallisesti mustikansininen ja vauvankak... ööh, siis rusakonruskea. Mä kyllä tykkäisin siitä vanhasta tummansinisestä edelleen.


No, enpä ole tuota partiopaidan kanssa kyllä käyttänyt, ihan farkuilla on menty vanhaan tyyliin. Ehkä sitten ensi paraatissa. :D Töissä se keräsi ihasteluja yhtenä päivänä yhdistettynä mustaan pooloon.

Mä yritän skarpata ja selättää neulepläähin, mutta nykyisessä työpaikassani en kehtaa neuloa palavereissa. Vielä. :)

Pikku hiiri hiironen

Marisol on tyttöhiiri ja aika hellyttävä sellainen. Se pitää aivan erityisesti juustosta, päärynöistä ja vaahtokarkeista ja keskustelee mielellään teddykarhujen kanssa yhteiskunnallisista asioista. Tällä hetkellä Marisol istuu työpöydälläni auttaen ahkerasti minua laatimaan työn alla olevia tekstejä, joiden kimppuun palaan taas heti kahvitaukoni jälkeen.


Hiiren ohje on Rachel Borellon Marisol the Knitted Mouse, lanka epämääräinen nöttönen Smartin jämiä ja ihan hiukan pinkkiä Jannea, puikot 3 mm sukkikset. Koko hiiren neuloi näppärästi parin kokouksen ja yhden Gossip Girl -jakson aikana.

Sälekaihtimien raoista tuikkiva auringonpaiste kertoo, että ulkona on ihana kevätpäivä, joka kuuluisi pölyisessä toimistossa istumisen sijaan käyttää tuomiokirkon portailla neulomiseen ja jäätelönsyöntiin. Jos teitä muita ei ole kahlittu toimistoon, niin ruskettukaa, pisamoitukaa ja nauttikaa auringosta minunkin puolestani! :)

Kevätherätys

On pitänyt blogata. Ja neuloa. Vaan mukamas aina on niin kiire, että ei onnistu. Olen kitkuttanut yhtä Ristinolla-säärystintä työpaikan tiimipalavereissa viikosta toiseen ja se kaipaa yhä paria. Nyt pääsiäisenä otin hukatun neuleajan kerralla takaisin, istuin verannalla lintujen laulua kuunnellen, nautin auringosta ja neuloin pitsiä vaaleanpunaisesta puuvillalangasta kunnes käsiäni särki tavattomasti. Ihana kevät!

Hamsterikuunkin töistä on pari bloggaamatta, vaikka huhtikuussa jo mennään:


Kirjoneulesukat 6–12-kuukautiselle? Pakko tehdä. Pienten sukkien malli on siis Annypurlsin Flakey Baby Socks (Ravelry-linkki), lankana Jannen jämiä, puikot 4 mm bambut. Tummempi lanka loppui juuri ennen toisen sukan kärkeä, hmph. Sukkaparin saajan äiti kuitenkin oli sitä mieltä ettei eriparisuus haittaa, ja kaipa ne jalat lämpiminä pitävät ihan yhtä lailla.


Jatan Mario-myssy Létt-Lopista, puikot 5 mm ja lankaa kului 86 g. Mainio myssy, peittää jopa tällaisen kiharapehkon ilman että hiukset kohottavat pipon ilmaan tai tursuavat sen alta väkisin esiin pellehermannimaisena kasvustona. (Toisaalta myssy saa minut kuulemma näyttämään jamaikalaishenkiseltä, mikä todistaa, ettei aina voi voittaa.) Mutta kaipaisiko pipo vielä ehkä neulahuovutettua ketunpäätä koristeekseen?

Lisäksi hamsterikuusta bloggaamatta on kasa peittoneliöitä ja yhdet vauvan tossut, joita en valokuvannut ennen kuin annoin ne eteenpäin.

Nyt taas pitsin kimppuun vaikka kylmägeelin turvin ja säärystimelle pari, niin blogi herää kevääseen, toivottavasti vähän aktiivisempana kuin maaliskuussa. Iloista pääsiäistä kaikille!