Elinan neuleblogi

Lisää pöllöjä

2011-11-12T11:58:00.000+02:00

Tein pöllöperheen. Nää menee hyväntekeväisyyteen.

Lankana näissäkin Frida ja puikot 4 mm.

Nyt puikoilla on Aapelit, joita en millään viitsisi neuloa loppuun. Malli sinänsä on yksinkertainen ja näytti kuvissa kivalta, mutta jotenkin nää sukat ei vaan ole mun juttu. No, hyväntekeväisyyteen ne on menossakin.

Talvi on alkanut ja taas tulee poltettua kynttilöitä. Jotenkin se elävä liekki on vaan niin kaunis. <3 Onko parempaa tapaa viettää koti-iltaa kuin leffa, keskeneräinen neule, kuppi teetä tai tujaus skottilaista savunmakuista viskiä, rykelmä tuikkukynttilöitä ja aviomies, jonka syliin voi laittaa jalat hierottavaksi?

Uh, kuulostipa kolmekymppiseltä. Niin ne vuodet vaan yllättää.

Whoooo gives a hoot?

2011-10-24T14:33:00.001+03:00

Lippukunnan lähestyvät myyjäiset pitävät kiireisenä. Olen neulonut myyntiin villasukkia ja lapasia. Ja sitten tein söpikset pöllöt.

Näiden malli on Whoo gives a hoot?, lanka Novita Frida, 90 g, puikot 4 mm bambut. Oli ihan pakko tehdä toisetkin. :)

Anonyymi kysyi ohjetta kissasukkiin. Silmukoita taisi olla varren kirjoneuleessa ehkä joku lähemmäs 70 ja jalkaterässä 48. Tarkkaa ohjetta mulla ei sukkiin ole, kun ne olivat niin stetsonista repäistyt, mutta tässä on ruutupiirrokset jos niistä on apua.

Silmukkamäärien laskemiseen suosittelen ihan perusmatikkaa käytettävien puikkojen ja langan mukaan ja sitten lisää sopivasti silmukoita pohjavärillä kissakuvioiden väliin. Tai näin minä muistaakseni toimin. Sorry kun en pysty antamaan tämän tarkempaa tutoriaalia. Jos teet sukat näiden avulla niin jätä ihmeessä linkkiä kommenttilaatikkoon, näkisin tuloksen mielelläni! :)

Vanttuut

2011-10-04T12:55:00.000+03:00

Nämä valmistuivat jo joitakin päiviä sitten. Postipaketin matka perille vain vei joitakin päiviä, joten en voinut blogata heti. Pieni Aida sai sydänvanttuut.

Vanttuut on neulottu Baby Norgi Mittsien ohjeella, vaihdoin vain lumihiutaleen sydämiin. Lankana Regia 4-ply, puikot 2,5 mm bambut. Lopputulos on jotakuinkin liikuttava, näihin mahtuu niin mielettömän pikkuruiset kädet.

Nyt viimeistelen Aidalle karamelliväristä paitaa jonka aloitin jo kesällä sairaalassa, mutta joka jäi silloin kesken. Ja on pikkupuikoillakin jotain. :)

Valmistunutta

2011-09-26T15:55:00.000+03:00

Syksy tuo aina mukanaan intohimon kirjoneuleisiin ja villasukkiin. Nyt puikoilla on ollut kaikkea pientä, koska ystäväpiiriin on ilmestynyt viime vuosina niin paljon jälkikasvua ja lisääkin pesee.

Näiden lapasten malli on Babyvotter, puikot 2,5 mm bambut, lanka Regia 4-ply omenanvihreä ja valkoinen. Ostin 15-senttiset pikkupuikot ja olen ihan rakastunut niihin. Ne ovat niin södet!

Sitten neuloin toiselle vielä syntymättömälle pienelle Supervauvan polvisukat.

Kännykkäkamera ei ihan toistanut värejä oikein, lankana näissä on sama vihreä kuin lapasissa, puikot näissäkin ne lyhyet 2,5 mm bambut. Oonko hehkuttanut miten paljon pidän tästä sukkamallista? Se valmistuu nopeasti ja on käytännöllinen, koska supervauva ei saa itse näitä sukkia potkittua pois jaloistaan.

Seuraavaksi niille pienille puikoille menevät Baby Norgi Mittsit Aida-tytölle.

Kotona ollaan

2011-07-20T10:28:00.001+03:00

Olen päässyt kotiin sairaalasta. Osaston ruoka ja lääkitys toivat mukanaan viisi kiloa, joten tunnen itseni hylkeeksi. Kai ne siitä lähtevät pian kuitenkin, kun pääsen taas elämään ja liikkumaan normaalisti.

Tein sairaalassa pienelle Filipille paidan.

Lanka on Sandnesin Duettia (55 % puuvillaa, 45 % merinoa) ja puikot 4 mm bambut. Malli on ihan omasta päästä ja sopivat napit taisin poimia mukaani Pelastusarmeijan kirppikseltä.

Sit kokeilin 1980-luvun käsityölehden mukaan, osaanko virkata apiloita. Osasin.

En oo ikinä ennen ruutuvirkannut, joten siihen nähden oon tyytyväinen liinaan. Koukku 1,5 mm, langan nimeä en muista, mutta se on Prismasta jotain ei-Novita-virkkauslankaa. Ompelen tämän ehkä sohvatyynyyn kiinni, liinoille kun ei ole omasta takaa kauheasti käyttöä.

Mekkoja, mekkoja

2011-07-04T22:02:00.005+03:00

Sairaalassa tulee ainakin neulottua ja virkattua. Tällä kertaa keskittymisneuleina on syntynyt kaksi pientä mekkoa. Onneksi kamut suoltavat pienokaisia miltei samaan tahtiin kuin minä neuleita. ;) Oon se haltiatarkummitäti, jolta tulee välillä pehmeitä paketteja postitse. Äidit ilahtuvat, lapset tahtoisivat varmaan mieluummin leluja - jos ovat sen ikäisiä että niistä jo jotain tajuavat.

Pinkki villiruusukuvioinen mekko on kokoa 1-2 v. (plus menee myöhemmin tunikana), vihreä virkattu kokoa 6 kk. Molemmissa lankana Veera, 100 % puuvillaa. Pinkissä puikot 3 mm pyörö-addit, vihreän helmassa samoin ja muutoin 3 mm koukku.

Nyt puikoilla on neuletakki ja koukulla valkoista pitsiä. Saa nähdä mitä siitä syntyy, mekkoa vähän ajattelin.

Perhosmekko

2011-06-30T11:24:00.004+03:00

Koska maailmassa ei voi olla liikaa kauniita ja hyviä asioita, tein pienen perhosmekon.

Malli omasta päästä, lankana Kotiväki, koukku 1,5 mm. Perhosen tein Anskun ohjeen mukaisesti.

Muutoin kuuluu nuivaa, olen yhä sairaalassa sisällä. Mut kai se tästä päivä kerrallaan.

Juhannusnuttu

2011-06-26T11:43:00.003+03:00

Tein pikku Aidalle (6 kk) nutun. Hihansuut ja helma on virkattu vanhan lakanapitsimallin mukaan, malli muuten Ruusunnuppunuttu Erika Knightin kirjasta "Neuleita kullannupuille" (Knits for beloved babies).

Lankana jälleen Kotiväki. Puikot 3 mm bambut, koukku 1,75 mm. Mulle tulevat nutusta mieleen juhannusruusut, jotka parhaillaan tuoksuvat ulkona ihanasti.

Iloista juhannusta!

Vitsin pitsit

2011-06-22T10:24:00.000+03:00

En ole saanut päivitystä aikaan hetkeen, sorry. :( Olen taas osastolla hoidossa, mut valoa alkaa jo näkyä tunnelin päässä. Ja töitä on syntynyt, koska neulominen ja etenkin virkkaaminen tuntuu rauhoittavalta.

Partiokaveri sai pari viikkoa sitten tyttösen. Virkkasin tulokkaalle valkoisen pitsimekon ja myssyn Kotiväestä.

Mekon malli on täysin omasta päästä. Myssyssä hyödynsin vanhan lakanapitsin kuviointia, muuten improvisoitu. Kotiväkeä kului näihin alle kerä ja koukku oli 1,5 mm. Toivottavasti saaja tykkää!

Opettelin lakanapitsiä keltaisella virkkauslangalla (Manuela N:o 15) ja tein pätkän joka odottaa vielä käyttötarkoitusta. Perhoset on ommeltu jo pyyhkeitä koristamaan, niiden ohje on Anskulta ja löytyy Ravelrystä ihan sanalla Perhonen.

Sit fimoilin parit korvikset, osa itselle, osa lahjaksi. Kuka muistaa Commander Keenin? :) Ne ovat melkeinpä lempparini.

Vielä yksi sitruunaperhonen Anskun ohjeella. Tän annoin esimiehelle töissä, se kun antaa mun virkata tiimipalavereissa. :)

Moi Je Joue

2011-03-09T10:56:00.003+02:00

Limenvihreä lanka toi mieleen ystäväni Lauran. Koska Laura luuhaa laillani usein partiossa jossa villasukkia kuluu, neuloin hänelle sukat. Ja koska ulkona näyttää ihanasti keväältä ja mieleni karkailee jo pääsiäiseen ja Pariisiin, neuloin eiffeltornikuvioiset sukat.

Puikot 3,5 mm bambut, lankana limenvihreä Smart, n. 50 g, koko 38. Aloitin sukat vaihtelun vuoksi kärjestä.

Ai miten niin tuosta näkee kyllä mainiosti Eiffelin, mutta ei juurikaan sukkia? Siis (hivenen karmea) lähikuva:

Joo, olen neulonut tällaiset ennenkin, joten silleen ei mitään uutta auringon alla. Mut tuo pitsikuvio on edelleen kiva.

Pieni fleecepuku

2011-02-27T20:45:00.001+02:00

Suunnittelin pikku Aidalle fleecepuvun kokoa 68. Halusin kokeilla, osaanko mitoittaa ja kaavoittaa sen alusta asti itse. Suunnitelma näytti tällaiselta:

Ei muuta kuin kaavoja tekemään ja sitten vihreää fleeceä kehiin, ja pinkkiä resoria. Kaavoitus onnistui yllättävän hyvin. Ensin tein mekon ja sitten housut, joista viime tingassa jätin kuitenkin suunnitellun yläresorin pois:

Housut valmistuivat ja olin juuri aikeissa aloittaa takin kappaleiden leikkaamisen, mutta siinä sivussa päätin ommella omaan keskeneräiseen paitaani helmapäärmeen, kun nyt kerran koneessa oli sopivasti pinkit langat. No, en ommellutkaan. Uskollinen Singerini päätti siinä välissä sanoa sopimuksen irti ja lakkasi ompelemasta. En tajua. Olen putsannut ja öljynnyt sen ja tarkistin vielä ettei missään ole mitään tukosta tms. ja mitään ei näy. Neula ei vain suostu menemään alas. Missä vika?

Onneksi sentään kaksi osaa tuli valmiiksi ja voin viedä ne huomenna Aidalle, nuttu tulee sitten perässä kun kone taas skulaa. Mekossa on muumivuori:

Oon ihan hulluna näihin väreihin, puku on kuin karamelli. Ja ompelumusiikkina toki Brigitte Bardot (tsekkaa se Spotifyssa). Toivon saavani koneen kuntoon taas mahdollisimman pian, jotta pääsen käsiksi tämän puvun nuttuun ja omaan juhlamekkooni, jonka piirrokset odottavat luonnoskirjassa.

Baskerit hyrräämään

2011-02-23T13:15:00.003+02:00

Olen himoinnut, tarvinnut, kaivannut vihreää farkkuhametta jo pitkään. Niinpä tartuin Eurokankaassa palakorista löytämääni vihreään farkkuun pitkin kynsin, kiikutin sen kotiin, etsin viikon inspiraatiota, mittailin hetken ja sitten piirsin kaavat päästäni. Tai no oikeammin, piirsin hameen kappaleet lyijykynän ja viivoittimen avulla suoraan kankaan nurjalle puolelle, mämitäänkaavoja jaksanu piirtää.

Siitä tuli just sellainen kuin pitikin. Saumat on kerrankin ihan tosi huolitellut, näpräsin niiden kanssa pitkään. Helmaan nypersin kirpparilta löytämäni pitsiliinan koristeeksi. Oon joskus ostanut ton vissiin 20 sentillä koska malli oli tosi kaunis ja se on sit etsinyt tilpehöörilaatikossa uutta käyttötarkoitusta – on muuten käsittämätöntä miten halvalla noita liinoja kirppiksiltä saa, joku tämänkin on kuitenkin ihan käsin virkannut. Maksamakkaran värinen pitsiliina ei oo ihan sitä, mitä haluaisin pöydälle tai ikkunalaudalle laittaa, mutta tän hameen helmaan se passasi justiinsa. Ja hameessa on muuten vetoketju pitsin kanssa samaa sävyä, koska Eurokankaassa ei ollut sopivan vihreitä.

Sit kaveri halusi joskus lapselleen villapöksyt Purosta, ja löysin käsityökorista nyt 1,5 kerää ylijäämälankaa. Nopeana välityönä – lepoa käsille palmikoiden jälkeen – syntyi baskeri.

Malli on Hyrrä Ullasta 2/08, lankana Novitan Puro, sävy jäätynyt karpalo, puikot 3,5 mm. Mä en tajua miten joku pystyy neulomaan Puroa suosituskoon mukaisin puikoin, mulla ainakin tulis siitä ihan kalaverkkoa, vaikka panssarikäsialainen olenkin.

Annoin tuon baskerin työkaverille, jolla on väreihin sopiva huivi. Itse tunnen oloni jotenkin vieraaksi tuon jäätyneen karpalon väreissä. Eikä se ehkä mätsäis kirkkaanpunaiseen takkiinkaan...

Sit lisäksi viime aikoina on valmistunut parit vauvojen villasukat ja yhdet mustat aikuisten sukat. Ihan perussukkia, aikuisten sukissa varsien takana ristiin rastiin kulkevat palmikot ja tiimalasikantapää. En kuvannut niitä koska kuvista olisi tullut tylsiä, mutta osaatte ehkä kuvitella miltä pienet ja isot villasukat näyttävät. :)

Nyt puikoilla on taas sukat ja mielessä Pariisi. Lämpöä talveen!

Muumeja ja musicaa

2011-02-13T14:42:00.000+02:00

Mulla on työkaveri, joka on aikas rauhallinen ja kiva. Ja koska se on kiva, sitä teki mieli ilahduttaa jollain. Sitten vastaan tuli muutama kerä limenvihreää Smartia ja Musica-lapasten ohje Ullasta 3/09 ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo puolivälissä ekaa ranneketta.

Mallineuleessa tapahtuu jotain ihan koko ajan, joten näitä oli kiva neuloa, paitsi välillä tenniskyynärpään ja vasemman kämmenselän jänteiden mielestä. Eikä mun 3,5 mm bambusukkapuikotkaan enää ole kovin suorat, ai mikä panssarikäsiala? Lopputulos on kuitenkin ihanan lämmin ja paksu, "tukevaa tekoa", kuten puoliso kuvasi. Lankaa kului keittiövaa'an mukaan 130 g joten varakerä oli hyvä olemassa. Tässä vielä lähikuva lapasista:

Ai niin ja oli mulla muutakin. Huomasitteko tuon ekan kuvan hameen? Aikuinen nainen mä oon, ja siksi voin pokkana pitää muumikuvioista hametta esimerkiksi töissä, right? :D

Ystävän lastenhuoneen sisustuksesta jäi jämäpalaksi noin metri limenvihreää muumikangasta, jonka sain, kun se kuulemma oli ihan mun näköistä. :) Kangas etsi pienen hetken käyttötarkoitusta ja sai sitten eilen uuden muotonsa hameena. Homma oli ihan perusmallia "kaavat vanhasta hameesta, sit modataan vyötärökaitale ja ompelukoneella surrur" – nytpä tuli käyttöä limenvihreälle ompelulangallekin, jonka olen joskus ostanut jotain pientä juttua varten.

Tarvitseeko sanoakaan, että sisäinen lapsi on riemuissaan? ;)

Päivän herkku

2011-01-27T14:30:00.000+02:00

Osaisinpa tehdä ristipistoja. Kyllähän niitä joskus tokalla luokalla koulussa pisteltiin – muistelen tehneeni tuskalla ja vaivalla jonkin omenakortin isänpäiväksi käsityötunnilla – mutta sittemmin taito on unohtunut ja jäänyt.

Ruutupiirroksia osaan kyllä tehdä. Näin joskus jollain Baltian reissulla ristipistomaatuskan ja otin siitä kuvan, tässä sen mukaan varioitu mallipiirros niille, jotka osaavat neulalla suihkia. Tai miksei tämä menisi neulottunakin:

Ystävät, kaverit: jos joku teistä osaisi opettaa minut taas ristipistelemään, niin kutsupa itsesi meille teelle! :) Tästä saattaisi tulla aika suloinen toteutettuna.

...and live in harmony, harmony, oh love!

2011-01-12T13:31:00.001+02:00

Postipaketti on saapunut vastaanottajalleen, joten...

Ystävä synnytti jouluaattona pienen tyttösen ja oli etukäteen haaveillut ääneen harmaasta villamekosta. Lankahyllyllä tuli sopivasti eteen pari kerää taivaallisen pehmeää alpakkaa, jota hypistelin hetken ja mieleen nousi kuva pienestä vaatteesta. Niin syntyi Harmonia-mekko:

Lankana käytin Teetee Alpakkaa, jota kului 100 g. Puikot olivat 3 mm ja 3,5 mm pyörö-Addit, lisäksi mekkoon tuli kolme sydännappia ja noin metri satiininauhaa. Mekko syntyi raglanina kaulasta alaspäin. Pitsikuvio on vanha tuttu perus- Diamond Lace, jota näkee monissa huiviohjeissa, mm. Diamond Shawl ja Ullassakin tuo on kai ollut ainakin Roosassa.

Kirjoitin mekkoon ohjeen, joka on parhaillaan testineulottavana Inkerillä ja Katalla. Jos ohje läpäisee tiukan syynin suhteellisen inhimillisin korjaustarpein, ajattelin tarjota sitä Ullaan 2/11.

Entä mekon käyttäjä? Aivan hurmaava pieni neiti, jolla on pää täynnä tummia hiuksia, vaaleanpunaiset minivarpaat ja pienet villisti ympäriinsä huitovat kädet. Kävin eilen tervehtimässä ystävää ja tutustumassa vauvaan. <3

Mä olin kerran sorsa

2011-01-05T15:12:00.000+02:00

Aaah, olen aivan unohtanut blogata näistä sukista!

Kuten jotkut kavereistani ehkä tietävät, kävin Ko-Gin viime vuonna ja minullehan siis kävi Poukamassa paras asia joka untuvikolle voi sattua: mä olin kerran sorsa. :) En yleensä harrasta valmiiksi raidoittuvia lankoja, mutta matkalla Ko-Gi-semmaan pysähdyimme Korialla ostamassa suklaata ja kahvia ja kun samalla ABC:llä myytiin Novitan tehtaanmyymälässä näkyvästi sinisorsa-lankaa, katsoin tämän taivaalliseksi johdatukseksi ja nappasin kassalle mukaani kerän.

Nämä jalassa kyllä kelpaa tassutella back to Gilwell, happy land, ja sitä ennen tämän kuun lopussa Partioasemalle vastaanottamaan nappuloita. Juujuu, eivät nämä ehkä ihan virallisen puku- ja merkkiohjesäännön mukaiset ole :D mutta mätsäävät kyllä partiomekkoon tarpeen tullen.

Lankana näissä on siis Novitan 7 veljestä, sinisorsa, jota kului ehkä puoli kerää (hiphei, joku räpyläkansaan kuuluva kaverikin voi siis vielä saada sukat!). Puikot 3,5 mm bambut. Neulontaohjelmana marraskuinen Ko-Gi-seminaari Puhjonrannassa 5.–7.11.2010, kaulassa untuvikkohuivi ja kainalossa puolisolta saatu maskottisorsa. Ja kyllä, säären WAGGGS-tatuointi on aito.

Olen hieman harkinnut WOSM-tatuointia oikeaan sääreen, mutta katsotaan keväämmällä...

Sukkaset

2011-01-04T11:00:00.000+02:00

Ystävä synnytti tonttutytön jouluaattona ja pienelle tarvittiin tietysti heti lämmikettä. Niinpä syntyivät suloiset pienet palmikkosukat Dropsin ohjeen mukaan. Muutakin kivaa pienelle on tehty, mutta koska paketti matkaa parhaillaan postissa kohti vastaanottajaa, postaan siitä vasta myöhemmin.

Sukissa lankana on luottolajini Sandnesin Smart, jota meni ehkä puoli kerää, puikot 3,5 mm bambut. Pikkuisia sukkia on ihanan nopeaa neuloa ja lähipiiriin on myös putkahtanut yllättäen paljon vauvoja, joten puikot saavat suihkia rutkasti lämmikettä pikku varpaille. Parille pikkuiselle olen neulonut myös supervauvan polvisukat Uhoavan Gnun mainiolla ohjeella, mutta en tietenkään muistanut ottaa kuvia. Suosittelen muuten tuota ohjetta lämpimästi – vastaanottajien mukaan nuo sukat pysyvät pohjekavennusten ansiosta vauvan jalassa aivan mahtavan hyvin.

Vuosi 2011 on lähtenyt muuten käyntiin varsin mukavasti. Uutenavuonna kutsuimme kylään kavereita ja ystäviä, joiden kanssa nautimme samppanjaa, mezejä ja herkkudrinkkejä. Rääppiäisiä on sittemmin riittänyt myös muille sukulaisille ja ystäville, vielä eilenkin herkuteltiin lippukuntakaverien kanssa juustoilla, suklaakonvehdeilla ja baba ganoushilla partionimipäiväni kunniaksi. :)

Nyt odotan kuumeisesti talvilomaa, jolloin harmaa ja hämärä Suomi vaihtuu viikoksi Alppeihin. Mieli tekisi jo päästä päiväkausiksi mäkeen. :)

Kolmen euron designiä

2010-09-26T14:26:00.000+03:00

Kyllä täällä yhä vieläkin eletään, vaikka blogi päivittyykin harvakseltaan! Ystävä vihjaili, että hänen melkein kaksivuotias tyttärensä saattaisi tarvita uusia neuleita. No mikäs siinä, kaivoin puikot esiin ja tikutin kaikessa rauhassa villapaidan.

Lanka on Woolia, puikot 3 ja 3,5 mm bambut, malli ehkä 1970-luvulla julkaistusta Neulo ja virkkaa 11 -nimisestä vihkosesta (julkaisuvuotta ei ole mainittu missään). Tätä neuloessa tuli kyllä pariin otteeseen hämmästeltyä miten nopeasti lapset kasvavat – ei siitä kovin kauan ole kun tämäkin pieni prinsessa vielä hukkui saamaansa mekkoon.

Eilen herätin henkiin sisäisen verhoilijani, kun minulla kävi uskomaton tuuri. Vanhoissa töölöläisasunnoissa on usein paljon omituisen muotoisia kulmia ja vähän säilytystilaa, joten standardihyllyt harvoin soveltuvat käyttöön. Olen ottanut tavakseni raidata kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia sopivien ratkaisujen tai tuunattavan tavaran varalta. Eilen olin Lönnrotinkadun kierrätyskeskuksessa hyllymetsällä, kun ulos lähtiessäni kohtasin äkkiarvaamatta uuden ystävän.

Olli Mannermaan Teho-työtuoli, Martelan edeltäjän Tehokaluste Oy:n designtuote vuodelta 1973, ilmaiseksi. Muuten ihan priimakunnossa, mutta karmean värinen ja päällisessä muutenkin yksi pienen pieni tahra. Ei muuta kuin kangaskauppaan ja kolmella eurolla lehmäkuvioista kangasta verhoiluun!

Siitä se ajatus sitten lähti, ja iltapäivä kuluikin mukavasti Pikku naisia katsoessa ja uutta päällystettä paikalleen tikatessa. Homma oli tosi helppo, ei vaatinut kuin päällystettävien kappaleiden ruuvaamisen irti ja takaisin paikalleen sekä metallirungon pesun.

Kolmen euron designia, kelpaisi tällainen minulle useamminkin! :) Kiitos vain sille joka tuolista oli päättänyt luopua.

Pitsimekko

2010-07-16T13:24:00.000+03:00

Viime kerrasta on aikaa.

Näillä helteillä ei edelleenkään ole neulominen kiinnostanut, mutta ommellut olen. Kahdesta kirppispöytäliinasta – yksi iso pitsinen, toinen virkattu pikkuinen – ja puuvillalakanasta syntyi unelmien pitsimekko. Tämä on juuri se vaatekappale, jonka aina pikkutyttönä olisi halunnut, mutta jonka sijaan sitä sai aina jotain muuta, värikkäämpää tai vastaavaa.

Hintaa mekolle tuli 10 euroa. Isompi pitsiliina maksoi 3,50 e, pienempi 1,50 e ja lakana 5 e. Tosin olen raatanut tuon parissa kaksi päivää, mutta kuitenkin.

Ja kuvat otettuamme istuimme helteisessä puistossa hetken katoksessa kesäsateen keskellä. Ei puhuttu, ei ollut mitään sanottavaa. Kai tämä kuumuus väsyttää.

Vuosikymmenen eka postaus

2010-01-07T15:55:00.000+02:00

Joulu tuli ja meni, vuodenvaihde samaten – iloista uutta vuosikymmentä kaikille! Minä tyttö alan selvitä ahdistuksestani ja taistelen nyt sen alla piileskellyttä masennusta vastaan ulkona kävellen, lukien, neuloen ja viettäen hiljaiseloa, koska en kauheasti ole jaksanut mitään eläväisempää. Parhaina hetkinä olen ihan oma itseni, mutta välillä tekisi vain mieli luovuttaa kokonaan. On hyviäkin hetkiä toki ollut. Joulu puolison perheen kanssa oli rankka mutta mukava, teimme ruokia, kävimme hautausmaalla viemässä kynttilöitä, leivoimme ja koristelimme piparkakkutalon, lauloimme joululauluja yhdessä sekä tietysti söimme, söimme ja söimme. Kavereiden kanssa on käyty pulkkamäessä ja hankipiknikillä, juostu pitkin lumista merenrantaa, tehty lumienkeleitä eduskuntatalon eteen umpihankeen, leikitty piparitaikinalla ja naurettu kamalasti.

Stressipuuskissani en tajunnut kuvata kaikkia ennen joulua neulottuja hyshys-asioita, joten niistä ei nyt ole kuvia. Sen sijaan neuloin välipäivinä revontuliväriset lapaset piristykseksi partiokaverille.

Lankana Puro, sävy Revontulet, puikot 4 mm bambut, malli ihan peruslapanen helmineulerannekkeella. Toivottavasti lämmittävät mieltä ja käsiä! Lankaa kului kahdesta kerästä molemmista noin puolet.

Parit sukat olen niin ikään nyhrännyt, palmikkosukat etikettömästä violetista villalangasta kaverille ja kauhusukat jonkin muinaisen puretun isoveikan jämistä itselle. Kauhusukat voisivat pärjätä missä tahansa rumasukkaskabassa, niistä tuli kerrassaan ihanan ällöttävät. Ne ovat hirveän kirjavat ja pätkärääkätyt, mutta paksut ja lämpimät, eikä lika näy tuon värikirjon yli! ;)

Kauhusukat ovat kokoa 38, violetit sukat kokoa 37. Puikot liloissa sukissa 3,5 mm ja kauhusukissa 4 mm bambut. Katsotaan todistavatko kauhusukat teoriani, että nätit ja kivat sukat hajoavat tai hukkuvat aina, rumat sukat säilyvät. Jos joku esimerkiksi pihii nämä omaan käyttöönsä partioretkellä, sen ihmisen on oltava melko epätoivoinen. ;) Näitä toivottavasti välttelee jopa se kuuluisa Joku, joka hiipii öisin partiokämppien hoodeilla tonkimassa sukkia, lapasia ja muita tarpeellisia varusteita pahaa-aavistamattomien partiolaisten rinkoista.

Metsäpolkuja

2009-12-10T14:53:00.000+02:00

Sairasloma ja toipuminen se vain jatkuu. Voin jo paremmin ja ehkä viikon päästä pääsen taas töihinkin. Sopivasti jouluksi, välipäivinä saanen pehmeän laskun uuteen työrytmiini totuttautumisessa.

Hyshys-asioiden ohessa täällä on neulottu muutakin. Tein itselleni pitkästä aikaa villasukat. Lankana puolison joskus yllätyslohtukeränä tuoma harmaa Nalle Colori, puikot 2,5 mm.

Malli on Zeskan Metsäpolkuja (Ravelry-linkki) Ullan adventtikalenterista 2007. Nämä ovat roikkuneet to do -listallani siitä lähtien. Olen ehkä joskus ennenkin hehkuttanut asiasta, mutta mä sitten tykkään Zeskan sukkaohjeista! Näidenkin sukkien istuvuus jalkaani on kympin luokkaa ilman mitään tarvetta modailla ohjetta neuloessa ja musta tuo malli on yksinkertaisuudessaan todella kaunis.

Tein myös lahjaksi eräälle ihmiselle pipon:

Drunken Cable Hat jälleen, lankana Puro värissä Iltanuotio, puikot 4 mm.

Joulu lähestyy, mutta olen yrittänyt olla ottamatta turhia paineita asiasta. En ole askarrellut mitään kortteja enkä ravannut ostoksilla, eli hoidan ne asiat varmaan sitten viimeisellä viikolla kasvavan paniikin vallassa... Toistaiseksi sitä voi vain unohtaa koko juhlan, vajota nojatuoliin neuleen kanssa ja keskittyä rauhassa vetämään glögiöverit, eikö niin? ;)

XOXO, säärystin

2009-11-25T13:17:00.000+02:00

Vuoden ensimmäisessä Ullassa oli Ristinolla-säärystimet. Aloitin ne heti. Neuloin puolitoista säärystintä ja sitten iski neuleplääh. Puolivalmis tekeleeni hautautui ufokoriin.

Tuli syksy ja sää kylmeni. Aina hametta käyttäessäni kaipasin uusia säärystimiä. Neuleplääh vaivasi yhä, ajanpuute myös. Mitä minä neulomaan, kun olin aina töissä. Vaan nyt ne ovat valmiit!

Ne ovat lämpimät ja ihanatihanatihanat. Lankana Sandnesin Smart, puikot 4 mm bambut. Neuloessa päässä soi jatkuvasti Movetronin Ristinolla, toivottavasti nyt korvamato vaihtuu... Pahoittelut kuvan tasosta, valoton harmaa vuodenaika on täällä taas.

Lapaset saivat kuin saivatkin koristeekseen sydämet. Vain nuo tummanpunaiset sydämet ovat niissä kiinni, kirkkaammat ovat irtonaisia. Innostuin virkkailemaan niitä vailla käyttötarkoitusta, mutta eiköhän ne aina johonkin saa upotettua.

Sydämen ohje löytyy Crochetvillesta (plus Ravelry-linkki). Pohjana on siis isoäidin neliö, joka muokataan sydämeksi pitkin pylväin. Lankana näissä kirkkaammissa on joku kirppikseltä ostettu etiketitön virkkauslanka, koukku 1,25 mm.

Voisihan noita kiinnittää vaikka joulukortteihin, jos olisi askarteluihminen?

Neuleterapiaa

2009-11-23T14:34:00.002+02:00

Lämmin kiitos tsemppauksesta edellisen postauksen kommenteissa! Niinhän siinä sitten kävikin, että olin päivän verran töissä ja nyt sitten sairaslomailen hieman pitempään. Kyllä tämä tästä ajan mittaan, uskoisin. Täytyy vain opetella elämään hiukan eri tavalla ja hitaammin, tekemään lyhyempiä työpäiviä, sanomaan enemmän ei.

Sairaslomalla on aikaa olla tekemättä mitään. Niinpä minäkin lähinnä liikun, nukun, neulon ja hoitelen partiojuttuja – niitäkin tosin hiukan pienemmällä volyymilla kuin yleensä, koska tarkoitus olisi olla stressaamatta. Koska kynttilöiden polttaminen ja neulominen on mitä parhainta rentoutusta, täällä on saatu aikaan pieniä valmiita asioita.

Malli on Drunken Cable Hat Ullan jäsensivuilta (Ravelry-linkki). Lankana tässä on Puro, väri Ruska, puikot 4 mm. Ei voita Puro Noroa, mutta pehmoisempaa se kyllä on.

Viikonlopun kurssineuleena väänsin koulutusrupeamia kuunnellessani lapaset. Lankana näissä on Florica ja Rose Mohair Lux, neuloin kummaltakin kerältä yhtä aikaa. Puikot 4 mm bambut, koko sellainen naisten keskivertokäpälä.

En osaa päättää, ompelisinko näihin koristeeksi tuollaiset virkatut mohairsydämet vai en. Kumpi teistä on parempi, sydämillä vai ilman?

Kiri-kiri

2009-11-12T10:12:00.000+02:00

En ole moneen kuukauteen saanut kunnolla neulottua. Syynä tähän on ollut jatkuva väsymys, stressi ja kiire, joka viimein eskaloitui burnoutiksi. Älkää ihmiset koskaan joutuko tähän tilanteeseen, jos voitte sen välttää. Viimeiset päivät ovat pelottavinta mitä olen koskaan kokenut.

Vietin pari päivää sairauslomalla lepuuttamassa ylikuumentuneita aivojani. Ensimmäinen päivä kului nukkumalla. Toisena ehdin jo vähän neuloakin, rivi kerrallaan pitsiä tuskaisasti kitkutellen – pystyin keskittymään aina vain neulekaavion kolmeen seuraavaan silmukkaan kerrallaan – ja sain valmiiksi tämän:

Malli on vanha tuttu Kiri, lankana Rose Mohair, jota kului ehkä 2,5 kerää, puikot 4 mm Addit. Tämä menee synttärilahjaksi ihmiselle jota huomaan jatkuvasti arvostavani ja jonka kanssa minun on helppo toimia, mutta jolle en osaa sanoa kumpaakaan näistä asioista ääneen. Synttäripäivä on vasta tuloillaan, mutta uskallan blogata tämän jo nyt, sillä epäilen vahvasti, ettei saaja lue neuleblogiani. :)

Nyt yritän taas totutella työntekoon ja olla purskahtamatta itkuun, jos minun pitää vastata sähköpostiin. Tekee varmasti hyvää olla ilman kahvia ("se on sulle ihan oikein!", sanovat kaverini, jotka tietävät millainen kofeiinisieppo olen), mutta kun sitä kerran ei saa juoda, himoitsee sitä sitten koko ajan. Lähden tästä kahvihuoneeseen hauduttelemaan yrttiteetä, huokaus.

Kaislikossa suhisee

2009-11-01T21:22:00.000+02:00

Perinteinen partiolaisten kaupunkisalapoliisikisa Hiippari kisattiin taas tänään. Me osallistuimme johtajavartiolla, jonka nimi oli ISBN-951-20-6626-2 (eli Kaislikossa suhisee sen ihanan jokiaiheisen lastenkirjan mukaan). Kirjan hahmot – Myyrä, Mäyrä, Vesirotta ja Rupikonna – saivat siis jalkautua kadulle, ja niin me myös teimme.

Lupasin ennen kisaa laatia kisavartiolle eläinpipot. Tätä varten piti saada Eurokankaasta neljää erilaista tekoturkista ja sitten pistää parina iltana Singerillä vähän surrur. Mallit heitin aika lailla omasta päästä, kaavaa katsoin vähän jostain omasta pipostani. Rupikonnan silmiin virkkasin keskustat mustasta villalangasta, kun en löytänyt askarteluhuopaa.

Lisäksi tietysti maalasimme kasvomme – Rupikonnalle vihreää, muille ruskeaa, ja kuonot tietysti myös. Kasvomaalaus oli ainakin minulla tarpeen, koska piponi oli aika cosplay-henkinen. Lisäksi kaduilla kulkiessa sitä unohti välillä pukunsa ja ihmetteli, miksi vastaantulijat tuijottavat ja hymyilevät... Esitin siis suosikkihahmoani Vesirottaa:

Enpä ole ennen tekoturkistakaan ommellut. Eipä siinä mitään kovin hankalaa tullut vastaan, mitä nyt leikatessa irronneita karvoja vähän levisi ompeluvaiheessa ympäri kämppää... Ihan kivat noista kuitenkin mielestäni tuli noin nopeasti tehdyiksi ja ainakin ne lämmittivät marraskuisessa säässä.

Saa nähdä, miten vartiomme kisassa pärjäsi. Tärkein tavoite, itsensä voittaminen, tuli kuitenkin ainakin omalla kohdallani saavutettua. :)

Tuunattua

2009-09-16T00:00:00.001+03:00

On täällä neulottu vähän. Sukkia. Ja sit on ommeltu talkoissa lippukunnan myyjäisiä varten, lähinnä kasseja. Meikän hengentuotteet on tätä linjaa:

Kuvat on napattu kännykkäkameralla, joten laatu saattaa jättää toivomisen varaa. Vasemmalla kuitenkin vanhaa niger-telttaa ja lakanapitsiä, mukana menneiden kesäleirien tuoksu ja kaikki muu hyvä. Voisin nuuhkia tuota eau de metsän tuoksua ikuisuuden. <3 Oikealla puolestaan olkalaukku vanhan partiokämpän verhoista, koristeena itse Mary Oljen neuvojen mukaan virkattu pitsiliina, ensimmäinen ikinä. Ehkä myös viimeinen, sillä sen nypertäminen oli hirveää. :D

Näitä ja paljon muita ihania uniikkeja kasseja, meikkipusseja jne. myydään la 26.9. klo 11–15 Töölön kirkolla (paikan päällä sekä myyjäiset että kirppis). Jokainen myynnissä oleva asia tuntee monta tarinaa ja tuotto menee partiokämppämme hyväksi.

Tuntureita ja eiffeleitä

2009-08-28T13:41:00.001+03:00

Hääpäivävaellus on takana ja kesälomakin vetelee viimeisiään. Kaksi vuotta sitten menimme naimisiin ja nyt vietimme toista hääpäiväämme tällä kertaa Käsivarren maisemissa, vaelsimme Suomesta Norjaan ja Ruotsiin Pältsanin kupeeseen. Kilpisjärvi oli yhtä kaunis kuin ennenkin ja tunturissa mielen valtasi tuttu rauha. Koska sanat tuntuvat aina avotunturista puhuttaessa yhtä latteilta, annan kuvien tällä kertaa puhua puolestani.

Matkan jälkeen käväisin vielä Kouvolassa isoäitiä moikkaamassa. Junaneuleena valmistuivat eiffeltornikuvioiset villasukat:

Malli on ihan perusvillasukka kärjestä aloitettuna, koko n. 38. Puikot 4 mm, lankana joku ikivanha jämäkerä seiskaveikkaa (miten noita aina löytyy jostain hillottuina?), jota kului ehkä 80 g. Kyllä villasukkia kohta alkaa taas tarvitakin!

Hiljalleen pitäisi varmaan taas alkaa orientoitua syksyyn ja työntekoon, paluu toimistolle on edessä maanantaina. Vaan ei sitä ihan vielä osaa, kun pitää kesälomansakin vasta elokuussa. :D

Singerillä surrur

2009-07-30T18:22:00.000+03:00

Mitä saadaan, kun yhdistetään ultrakiireinen kevät ja kesä sekä auttamaton neuleplääh? Blogihiljaisuus. En ole saanut käsityörintamalla aikaiseksi oikein mitään, eikä ole hotsittanutkaan. Springtime Swirlkin on yhä kesken, kutoskaaviossa.

Yhdet vihreät Saltkråkanit olen sentään neulonut partiokaverille kiitokseksi (ja unohdin kuvata, mutta ehkä te ootte niitä tässäkin blogissa jo parit nähneet) ja vähän ommellut. Eilen syntyi täällä aiemminkin nähdystä vanhasta lakanasta omien mittojen mukaan improvisoitu kesämekko. Tyytyväinen olen. Nyt me voitais olla pienen Oonan kanssa ihan samiksia, mutta se ei taida enää mahtua omaan ruutumekkoonsa kovin kauan.

Kesäkuun alkupuolella puolestaan surautin sinisestä raksahaalarikankaasta vekkihameen ajatellen sitä noin niin kuin partiopaidan pariksi, kun nyt kerran satuin löytämään niin taivaallisen sopivaa sinistä. Partiopaitojen uudistuksessa 2005 noista väreistä tehtiin ihan tyhmät, virallisesti mustikansininen ja vauvankak... ööh, siis rusakonruskea. Mä kyllä tykkäisin siitä vanhasta tummansinisestä edelleen.

No, enpä ole tuota partiopaidan kanssa kyllä käyttänyt, ihan farkuilla on menty vanhaan tyyliin. Ehkä sitten ensi paraatissa. :D Töissä se keräsi ihasteluja yhtenä päivänä yhdistettynä mustaan pooloon.

Mä yritän skarpata ja selättää neulepläähin, mutta nykyisessä työpaikassani en kehtaa neuloa palavereissa. Vielä. :)

Pikku hiiri hiironen

2009-04-22T09:27:00.000+03:00

Marisol on tyttöhiiri ja aika hellyttävä sellainen. Se pitää aivan erityisesti juustosta, päärynöistä ja vaahtokarkeista ja keskustelee mielellään teddykarhujen kanssa yhteiskunnallisista asioista. Tällä hetkellä Marisol istuu työpöydälläni auttaen ahkerasti minua laatimaan työn alla olevia tekstejä, joiden kimppuun palaan taas heti kahvitaukoni jälkeen.

Hiiren ohje on Rachel Borellon Marisol the Knitted Mouse, lanka epämääräinen nöttönen Smartin jämiä ja ihan hiukan pinkkiä Jannea, puikot 3 mm sukkikset. Koko hiiren neuloi näppärästi parin kokouksen ja yhden Gossip Girl -jakson aikana.

Sälekaihtimien raoista tuikkiva auringonpaiste kertoo, että ulkona on ihana kevätpäivä, joka kuuluisi pölyisessä toimistossa istumisen sijaan käyttää tuomiokirkon portailla neulomiseen ja jäätelönsyöntiin. Jos teitä muita ei ole kahlittu toimistoon, niin ruskettukaa, pisamoitukaa ja nauttikaa auringosta minunkin puolestani! :)

Kevätherätys

2009-04-13T19:33:00.000+03:00

On pitänyt blogata. Ja neuloa. Vaan mukamas aina on niin kiire, että ei onnistu. Olen kitkuttanut yhtä Ristinolla-säärystintä työpaikan tiimipalavereissa viikosta toiseen ja se kaipaa yhä paria. Nyt pääsiäisenä otin hukatun neuleajan kerralla takaisin, istuin verannalla lintujen laulua kuunnellen, nautin auringosta ja neuloin pitsiä vaaleanpunaisesta puuvillalangasta kunnes käsiäni särki tavattomasti. Ihana kevät!

Hamsterikuunkin töistä on pari bloggaamatta, vaikka huhtikuussa jo mennään:

Kirjoneulesukat 6–12-kuukautiselle? Pakko tehdä. Pienten sukkien malli on siis Annypurlsin Flakey Baby Socks (Ravelry-linkki), lankana Jannen jämiä, puikot 4 mm bambut. Tummempi lanka loppui juuri ennen toisen sukan kärkeä, hmph. Sukkaparin saajan äiti kuitenkin oli sitä mieltä ettei eriparisuus haittaa, ja kaipa ne jalat lämpiminä pitävät ihan yhtä lailla.

Jatan Mario-myssy Létt-Lopista, puikot 5 mm ja lankaa kului 86 g. Mainio myssy, peittää jopa tällaisen kiharapehkon ilman että hiukset kohottavat pipon ilmaan tai tursuavat sen alta väkisin esiin pellehermannimaisena kasvustona. (Toisaalta myssy saa minut kuulemma näyttämään jamaikalaishenkiseltä, mikä todistaa, ettei aina voi voittaa.) Mutta kaipaisiko pipo vielä ehkä neulahuovutettua ketunpäätä koristeekseen?

Lisäksi hamsterikuusta bloggaamatta on kasa peittoneliöitä ja yhdet vauvan tossut, joita en valokuvannut ennen kuin annoin ne eteenpäin.

Nyt taas pitsin kimppuun vaikka kylmägeelin turvin ja säärystimelle pari, niin blogi herää kevääseen, toivottavasti vähän aktiivisempana kuin maaliskuussa. Iloista pääsiäistä kaikille!

Ruudullista on elämäni

2009-02-15T21:51:00.001+02:00

Ei hitsi... Näenkö yhtäkkiä asiat kahtena? En, vaan... niitähän on kaksi!

Ommella surautin siis toisenkin pienen liivihameen samasta kankaasta, kun kaavat kerran jo olivat valmiina ja edellisestä tuli niin kiva. Vaihtelun vuoksi kankaan ruudut ovat tässä hameessa toisinpäin. En oikein osaa päättää kumpi versio on hauskempi, mitä mieltä te muut olette?

Lisäksi olen virkkaillut palasia torkkupeittoon, josta tulee luultavasti koko vuoden 2009 kestävä projekti. Tässä helmikuun aikana väsäilemäni palakeko tähän mennessä:

Erilaisia jämävilla- ja villasekoitelankoja näihin on tähän mennessä kulutettu 106 grammaa, jotka kai voi lankahamstereihinkin raportoida, jos säännöissä kerran yksittäisistä peittotilkuista niin lausutaan. Koko vilttiä en edes uneksi saavani valmiiksi nyt helmikuussa.

Pienen ihmisen vaatteissa

2009-02-14T14:19:00.000+02:00

Leena Krohnin Ihmisen vaatteissa on kirja, joka teki minuun lapsena vaikutuksen. Tässä postauksessa ei puhuta pelikaaneista, mutta pienen ihmisen vaatteita on esillä sitäkin enemmän.

Hamsterityönä syntyneen pienen neuletakin malli on Seamless Raglan Baby Cardigan Sweater, lankana joskus Mainzin aikoina hankittu Cotton Universal Color (100 % puuvillaa), joka tupsahti esiin lankavaraston uumenista. Lankaa kului takkiin 149 g. Puikot olivat 4 mm Addit ja hihoissa bambut.

Kävin myös kirppiskierroksella, jossa tuli vastaan priimakuntoinen Finlaysonin pussilakana. Värit kiinnittivät huomioni heti ja ostin lakanan parilla eurolla. Ei kun kotiin, ratkoja käteen ja lakana lihoiksi, kaavat käsille ja sitten pantiin ompelukoneella koreasti, surrur. Tuloksena retrohenkinen liivihame ystävän vauvalle, koko on ensi kesää silmällä pitäen 68 cm.

Kankaassa oli oikeasti poikkiruudutus, mutta leikkasin kappaleet vinottain ja sain mekkoon kivan harlekiiniruudutuksen. Kaavoihin otin mallia Suuren Käsityölehden numerosta 5/97, muokkaillen lehdessä ollutta liivihametta aika oman mieleni mukaiseksi. Olen lopputuloksesta itse aika ylpeä, toivottavasti ystävänikin ilahtuu. :)

Sydämellistä ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!

On tänään jämäpäivä

2009-02-08T00:18:00.004+02:00

Kun tauti jämähdyttää voimattomana punkan pohjalle, pyörimään kotiin kipeänä, tulee jämäolo. Tiedättehän: mikään ei maistu miltään, kun tukkoinen nenä tuo tunkkaisen maun suuhun, niistäminen tympii, tahtoisi jo parantua. Paras vastaisku jämäololle on käydä käsiksi jämälankasäkkiin ja loihtia keränlopuista – tadaa – jämäsukat.

Jämäsukat on neulottu 3,5 mm ja 4 mm puikoilla erilaisista Smartin ja seiskaveikan jäänteistä. Malli on ihan perussukka kokoa 38 peruskärkikavennuksin ja tiimalasikantapäällä. Yhteensä lankaa kului 132 g.

Mutta hei, tuo vihreä ja harmaa mätsäävät ulkoilukenkiini aika kivasti, eikös vaan? :) Tautikin taisi huomata tämän, tai ainakin sain erävoiton, sillä kuume on tipotiessään. Aivan terve en vielä ole (pärskis! aivast! niiskk! tröööttt!), mutta aikamoiset kynnet saa viruksella olla jos se kauan jaksaa vastustaa tätä parasetamoli- ja C-vitamiinimäärää, jolla sitä kiusaan. Saati sitten jämäsukkia. ;)

Terveisiä sairasvuoteelta

2009-02-04T14:14:00.001+02:00

Terveisiä kotilasaretista! Inha yllätysvirus tuli vierailulle ja tärisen nyt peitteiden alla 38 asteen kuumeessa teetä kittaillen. Jos tästä hiukan piristyn, siirryn nojatuoliin neulomaan lankahamsteritöitä. Olen tänä vuonna mukana kutosblogissa, tervetuloa sinnekin seuraamaan urhean hamsterijoukkomme taistoa lankavarastoja vastaan.

Eilen valmistui hamsterikuun ensimmäinen työ, kirjoneulelapaset noin kaksivuotiaan kokoa. Starttasin varsinaisella voittajastrategialla, tikuttamalla urheasti Floricaa hammastikuilla. ;)

Lapasten malli on Lililandian Babyvotte, puikot 2,5 mm, punaista ja valkoista Floricaa kului yhteensä huimat 27 grammaa. :) Lapasohje oli hiukan puutteellinen, mm. peukalosta ei kerrottu kuin alussa poimittavien silmukoiden määrä, joten jouduin hiukan arpomaan kaksivuotiaan sormien pituutta kuvien perusteella. Neuloin lopulta peukaloa punaisella 16 krs ennen kuin aloitin kavennukset (2 kavennuskerrosta ja 1 välikerros). Toivottavasti ovat sopivat pieniin käsiin! Lapaset olisi toki voinut höyryttää ennen kuvan ottamista, mutta tässä kunnossa en jaksa nostaa edes silityslautaa esiin komerosta vailla pyörtymisvaaraa. No, höyryttelen sitten ennen kuin pistän pakettiin.

Lapasten kokoa luonnossa voi mittailla suhteuttamalla vanttuut ympäristöönsä. Tässä niiden vieressä ikkunalaudalla normaalikokoinen phalaenopsis ja tuikkukynttiläkippo. Aika söpikset, vaikkei kaksivuotiaskaan enää mikään vauva ole.

Iloa hamsterikuuhun kaikille – ja helmikuuhun niille, jotka eivät ole tällä kertaa tempauksessa mukana. Toivottavasti vältytte tältä virukselta. Nyt kömmin takaisin petiin ja nukun ainakin muutaman tunnin, vaikkei yhtään enää huvittaisi, tuntuu että vuorokausirytmi heittää aivan holtitonta volttia.

Hissuksiin

2009-01-27T14:23:00.002+02:00

On täällä neulottu juu, mutta ihan hissuksiin vain... Sain valmiiksi Bombadilit kokoa 39/40, nämä matkaavat lämmittämään toisen käyttäjän jalkoja. Kuvassa mallina omat, pari numeroa pienemmät kinttuni. Tässä sukkien alle on vetäisty toiset villasukat, etteivät jalkaterät lerpattaisi kuvassa aivan kauheasti.

Puikot näissä olivat 3,5 mm bambut, lanka tylsästi mutta kotimaisesti seiskaveikkaa. Zeskan ohjetta oli edelleen nautinto neuloa ja tuo lehtikuvio miellyttää silmääni aina vain. Toivottavasti kelpaavat käyttäjälleenkin! :)

Puuvillalankaa jäi vielä mekon ja hilkan jälkeen jäljelle, joten kutaisin nopeasti setin seuraksi tumput. Näiden tarkoitus ei varsinaisesti ole lämmittää vauvaa, vaan enemmänkin suojata pehmeää ihoa pieniltä kynsiltä, jottei vauva pääsisi raapimaan itseään naarmuille.

Malli on Wee Baby Mitts, puikot 3 mm. Sofie-lankaa (100 % puuvillaa) kului näihin ehkä 15 g. Toimitin tumput vauvan vanhemmille ihan tavallisessa kirjekuoressa, toivottavasti pehmoinen lähetys ei ollut posteljoonin mielestä kovin epäilyttävä.

Neulekuvauksen suhteen karmani on ollut surkea: viikonloppuna, kun olisin ehtinyt kameran kanssa ulos valoisan aikaan, Helsingissä sataa tihuutti vettä. Nyt viikolla, kun istun valoisat ajat töissä, leijailee ulkosalla pakkaslumi maahan ihanasti. Tietenkin. Tämän suhteen kaipaan kevättä kovasti.

Ai niin, kiitos myyräkehuista! Meille on kertynyt Krtek-kamaa enemmänkin, ainakin astioita, kirjoja, pehmoleluja ja paitoja löytyy kaapeista. Tuo myssyä esitellyt myyrä on kierrätyslelu, jonka varsinaista alkuperää en tiedä. Muut myyrälelumme taitavat kaikki olla Prahasta ostettuja. :)

Pitsihilkka

2009-01-18T20:36:00.002+02:00

Kävin katsomassa vauvaa ja olen aivan ihastuksissani! Tyttö oli aivan hurmaava, tummatukkainen ja pikkuruinen kuin nukke. Mekko ja tossut löysivät paketissa tiensä perille ja tein settiin lisäksi vielä hilkan, kun Dropsilta sattumalta löytyi sopiva malli ja vielä samalla mallineuleellakin. Villatakkiinkin löytyisi ohje ja tuon Drops-setin mekko olisi myös ollut kiva (ainakin ellen olisi ensin neulonut Ellin mekkoa), mutta kämmenselkäni toivoo, että tämä mallineule jätetään nyt toistaiseksi rauhaan. :)

Kuten mekkokin, myös hilkka on vauvalle vielä aivan liian iso, mutta eiköhän pikkuinen melko nopeasti kasva. Mallinhommiin pääsi tällä kertaa myyrä, jolla on juuri sopivan kokoinen pää:

Hilkan koko on ohjeen mitoituksista pienin, n. 40–42 cm:n päänympärykselle. Lankana tässäkin Sofie, vajaa kerä (n. 40 g), puikot 3 mm Addit. Ohjeesta poiketen en laittanut hilkan sitomiseksi silkkinauhaa, vaan virkkasin samasta puuvillalangasta pehmoisen nyörin.

Pienelle prinsessalle

2009-01-17T20:47:00.000+02:00

Menen huomenna katsomaan ystäväni tyttöä, joka syntyi viime tiistaina. Pienelle prinsessalle piti tietysti saada jotain tuomisia.

Malli on JaanaMaan Ellin mekko, lanka Sofie (100 % puuvillaa) n. 125 g, puikot 3,5 mm Addit (paitsi kauluksessa 2,5 mm). Helman neulominen oli hiukan puuduttavaa ja kipeytti kämmenselät, mutta onneksi mekko on niin pieni, että helmakin valmistui yhdessä hujauksessa. Ja lopputulos on nätti! :) Harmi, ettei sisäkuva oikein tee sille oikeutta, eikä talvinen valon määrä salli kuvaamista ulkonakaan. Tossut on tehty jo kesällä tätä samaa vauvaa ajatellen. Ompelin silloin valkoiset ruusut, kun sukupuolesta ei ollut vielä tietoa.

Prinsessa on vasta viisi päivää vanha ja niin pikkuruinen, että todennäköisesti hukkuu mekkoon vielä toistaiseksi. Ohjeessa sanottiin, että koko on noin 3 kk vanhalle tai noin 6 kg painavalle vauvalle. Minusta näin pienet vaatteet näyttävät aina niin liikuttavilta, etten voi ymmärtää että joku oikeasti voi mahtua niihin. <3

Yummy Mummies

2009-01-15T12:17:00.001+02:00

Sain viime sunnuntaina valmiiksi kämmekkäät, mutta samana päivänä saapuneen suru-uutisen vuoksi ne jäivät silloin bloggaamatta. Nyt korjaan tilanteen, tadaa:

Ohje on Alexandra Brinckin Yummy Mummy Wristwarmers (Ravelry-linkki). Lankana joskus mielenhäiriössä hankittu oranssi Nalle, ehkä noin 30 g (loput kerästä päätynee pirtanauhoihin), puikot 2,5 mm. Ranne- ja kämmenpuoli on kokonaan 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinta, joten istuvuus on taattu ja hanskat myötäilevät käsiä ihanasti eivätkä lerputa.

Suru-uutisen vastapainoksi tuli tällä viikolla ilouutisia: ystäväni sai alkuviikosta pienen tytön. Nyt puikoilla onkin ehkä kohta jotain söpöä tätä uutta tulokasta varten. :)

Perpendicular

2009-01-11T15:03:00.000+02:00

Työt alkoivat taas, eikä kulunutta viikkoa voi sanoa mitenkään pehmeäksi laskuksi. Niinpä viikonloppuna on tullutkin enimmäkseen lepäiltyä, mm. neuloen ja elokuvaa (Magnolia) katsellen. Tänään kävimme taas tuttuun tapaan kävelyllä rannassa, jossa viimeviikkoinen jää ei tällä kertaa ollut houkutellut pinnalleen edes pahimpia luistelufriikkejä.

Eilen valmistui myös uusi hattu ihan omaan käyttöön. Sypressin inventaarioalesta tarttui mukaan kassillinen Létt-Lopia sekä soija-, maito- ja silkkilankoja ja pitihän niihin heti päästä käsiksi. :)

Tässä siis tummansinistä Létt-Lopia (100 % villaa) sekä sinisävyistä Gjestal Brisiä (50 % villaa, 50 % soijaa), joita kumpaakin kului noin 40 g. Malli on Shelby Knitsin Perpendicular, puikot 5 mm pyöröt ja ruusupuut.

Harmaus saisi jo loppua, tulisi vaikka lisää lunta, joka peittäisi jalkakäytävillä kengänpohjien sisään tunkeutuvan hiekoitussepelin alleen. Torstaina täällä jo pyryttikin, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi: perjantaiaamuun mennessä lumi oli jo osin sulanut, osin kuormattu kaduilta pois. Valoisampaan päin ollaan kuitenkin onneksi jo menossa, enää ei työpäivänäkään lounastunnin aikaan ole pimeää. :)

Pakkaspäivä

2009-01-04T16:16:00.005+02:00

Helsingissä oli tänään armottoman kaunis pakkaspäivä ja uskaltauduimme yskää uhmaten kävelylle merenrantaan. Kohtalaisen paksu jää oli houkutellut muutamia ihmisiä ja koiria jäälle kävelylle ja luistelemaan ja vetelipä joku uskalikko Jopollakin pitkin jään pintaa tyytyväisenä.

Aaltojen liike vasten rantahiekkaa on pysähtynyt, tai joutunut taipumaan jäämassan alle. Kesäisin vilkas venesatama on nyt tyhjä, veneet on viety muualle talvehtimaan.

Rantakaislikkoon, jään pinnalle, oli huuhtoutunut myös pari vesieläintä.

Malli on Tori Seierstadin Hippocampus, lankana oranssi ja musta Florica, puikot 2,5 mm. Neuloin lapasista pienemmän koon ja muokkasin ohjetta jättämällä lapasosan pari ylintä kavennuskerrosta neulomatta ja silmukoimalla yläosan umpeen.

Lisää lahjoja

2008-12-28T20:41:00.000+02:00

Paperit ovat jälleen rapisseet, joten on aika paljastaa lisää joululahjaneuleita. Tämän blogin joulu jatkuu näköjään vuoden loppuun asti. :)

Äidille tonttuset neuloivat Embossed Leaves -sukat (Ravelry-linkki) 3 mm puikoin valkoisesta Regiasta. Mallineule on i-ha-naa ja sen oppii nopeasti ulkoa. Favorite Socks -kirja on osoittautunut mainioksi hankinnaksi.

Isä puolestaan sai Eesti Trail -sukat (taas Ravelry-linkki), mallin olen havainnut hyväksi jo kerran aiemminkin.

Lankana näissä on Novita Jussi, 2 kerää vihreää ja neljäsosakerä violettia, puikot 4 mm. Sukkaparin koko on 43. Minulle nuo olisivat polvisukat, kuten kuvasta näkyy, mallina toimineet jalkani ovat viisi numeroa sukkien kokoa pienemmät...

Muuten tänne kuuluu talviflunssaa. Vastustuskyky petti ja nyt tuntuu siltä kuin olisi raastinrauta kurkussa. Inhottava pöpö, toivottavasti se antaa pian periksi sille C-vitamiini-, Carmolis- ja Echinaforce-valmisteiden määrälle joka meillä on viime päivinä kulunut. Onneksi voi kietoutua torkkupeittoon ja neuloa tv:n ääressä Narnia-leffaa katsellen. :)

Kaupunkilaishiiri

2008-12-26T12:24:00.000+02:00

Joku kurkkii kirjahyllyssä...

Sillä on häntä ja suuret korvat. Kaupunkilaishiiri!

Kaupunkilaishiiri syntyi juuri ennen joulua ja pääsi heti suureen seikkailuun: se käärittiin lahjapakettiin, paketti laitettiin kassiin muiden pakettien mukana ja nyt hiiri tarkkailee ympäristöään takanreunuksella puolison vanhempien luona.

Hiiri syntyi jämäpätkästä Sandnesin Smartia, arviolta lankaa kului n. 10 g. Puikot olivat 3 mm, samoin hännän virkkaamiseen käytetty koukku, ohje syntyi omasta päästä sitä mukaa kun neuloin. Muitakin joululahjoja on syntynyt, mutta koska pukki ei ole vielä tavoittanut kaikkien pakettien vastaanottajia, esitellään niitä täällä hieman tipoittain. :)

Rauhallisia välipäiviä kaikille!

The yummiest yarn ever

2008-12-16T16:38:00.003+02:00

Tunnen itseni hemmotelluksi.

Ensin ihana puoliso osti meille Ben & Jerry's -jäätelöä, jossa on vaniljajätskin seassa piparitaikinapaloja. Sitten löysin ihanan sukkaohjeen (pdf), jota aion kokeilla heti kun joululahjoista selviän. Ja Limeadine muisti blogiani "I love your blog" -tunnustuksella, kiitos kovasti! Itse haluaisin tapani mukaan jakaa palkinnon eteenpäin kaikille blogini lukijoille, seuraamissani blogeissa kun on kaikissa paljonkin tämän palkinnon arvoista ja tuntuisi mahdottomalta valita niiden joukosta seitsemää yli muiden.

Sain myös töistä suloisia piparimuotteja kiitoksena kiireisestä syksystä. Ostin heti taikinaa kaupan pakastealtaasta ja ajattelin vihdoin opetella leipomaan pipareita. Pingviinimuotti on suosikkini. :)

Ja sitten posteljooni toi jotain elämääkin ihanampaa Annilta Norjasta, kiitokseksi Saltkråkan-sukkien ohjeesta:

Se on Wollmeisea! Sävyn nimi on Jultomten. En voi lakata hypistelemästä sitä ja miettimästä alituiseen, mikä ohje olisi tämän ihanuuden arvoinen. Suurkiitos, Ann, tämä lanka on ihaninta mitä minulla on koskaan ollut!

Ann on myös muokannut Saltkråkanin ohjetta sopimaan ohuille puikoille – ja Wollmeiselle. :) Hän taikoi ensin suomenkielisen ohjeen ja Google Translationin käännöksen avulla myös Sisusta sukkaparin. Tutustukaapa tuohon käännökseen niin huomaatte, että suoritus on melkomoinen!

This time also in English:

I'm being spoiled. :)

First my DH treated me with some Ben & Jerry's Cookie Dough -flavoured ice cream. Then i found this pattern (pdf) from Ravelry, I'll put a pair of these on needles as soon as I've finished knitting Christmas presents. And Limeadine honoured my blog with "I love your blog" -award, which I'd like to share with all my readers.

I also got cute gingerbread forms from my workplace, as the autumn has been busy, we've been working very hard and they wanted to thank me. :) I bought some frozen gingerbread dough from the market, going to learn to make gingerbreads for Christmas. The penguin form is my favourite one. :)

And finally, look what lovely Ann from Norway sent me as thanks for the Saltkråkan Socks pattern:

It's Wollmeise! The colour's called Jultomten and it's absolutely delicious! I've never had a yarn this yummy before and now I just can't stop fingering and smoothing down the skein. :) I'm going to find a pattern as fab as this yarn is, if it's possible. Thank you, thank you, thank you so much, Ann!

Ann also modified the Saltkråkan pattern for smaller needles – and Wollmeise – and created a beautiful pair of socks. Before that she made one pair of Saltkråkans from Sandnes Garn's Sisu, using the pattern in Finnish and a Google translation. As the translation is rather some mumbo-jumbo and abracadabra than English and she doesn't speak Finnish, she must be a very talented knitter 'cause the socks look fab.

Kukka, joka käsiäni lämmittää

2008-12-15T13:16:00.001+02:00

Viime viikot ovat olleet melkomoista tohinaa. Perjantaina oli lauluyhtyeemme talvikonsertti, jota varten on treenattu tiuhaan, lähes joka ilta. Treenien lomassa olen neulonut joululahjoja (joita ei blogissa sattuneista syistä vielä tulla näkemään) ja eilen illalla paluumatkalla mummini syntymäpäiviltä Kouvolasta sain valmiiksi lapaset itselleni.

Lankana Nalle, Töölönlahti-sukista jäänyttä pinkkiä ja kaverina mustaa, puikot 2,5 mm. Malli on Anita Gunnarsin kirjasta Tee itse kauniit neuleet (alkup. Vantar, mössor, sockor & sjalar), 2001. Koska neuloessa syvennyin enimmäkseen keskustelemaan muiden kanssa, saattaa etsivä löytää lapasten kämmenpuolelta kirjoneulekuviosta pari virhettä. Ystävä kuitenkin on kertonut, että ennen muinoin käsitöihin tehtiin tarkoituksella ainakin yksi virhe, koska vain jumalat ovat virheettömiä.

Modasin mallia varren alareunassa virkkaamalla pinkin silmukkakerroksen ohjeessa neuvotun kolmella värillä luomisen sijaan. Virkkaus tuntui estävän tehokkaimmin varren rullautumisefektiä, josta en tykkää ollenkaan. Nyt ne sopivat passelisti tassuihini ja sointuvatkin nätisti mustan villakangastakkini ja vaaleanpunaisen kaulahuivini kanssa. :)

Paitaohje

2008-12-04T13:44:00.000+02:00

Tähän kiinanharjakoiran retrovillapaitaan on nyt myös ohje (pdf-muodossa) neuleohjesivullani. Pipon ohjettakin joku kyseli. Käytin siinä tosiaan pohjana bedlingtoninterrierin pipo-ohjetta, joten jotain apua löytyy sieltä. Voin toki heittää tänne blogiin käyttämiäni silmukkamääriä, mittoja sekä tietoja siitä, miten tuota modailin, kunhan löydän kadonneet muistiinpanoni.

Pitsiä ja pirtaa

2008-11-28T00:00:00.007+02:00

Jälleen on käsitöitä valmistunut, mutta en ole voinut blogata niistä hetkeen, koska vanha, jo pitkään reistaillut kamerani päätti menehtyä ehkä lopullisesti. Tänään ehdin viimein kamerakauppaan ja hankin uuden fotoapparaatin. Nyt pitää sitten vain opetella käyttämään sitä kunnolla. Alun kuvat eivät ehkä ole kovin hehkeitä, mutta yritän parantua taidoissani. :)

Teimme jokin aika sitten ystävän kanssa vaihtarit: hän opetti minut tekemään pirtanauhoja ja minä hänet neulomaan pitsiä. Ystävän huivia ei uskoisi hänen ensimmäisekseen, minun pirtanauhani (elämäni toinen, edellisestä on ainakin 15 vuotta) puolestaan on rosoreunainen kuin elämä suomirokin sanoituksissa. Seuraavasta, englanninlakritsien värisestä, tuli jo vähän kauniimpi, mutta kyllä sekin vielä kalpenee ystävän poimintakuvioisten mestariteosten rinnalla. Kuvasta ei ehkä kovin tarkkaan näy, mutta pidemmän pirtanauhan värit ovat valkoista, mustaa ja pinkkiä. Vihreä nauha puolestaan on se ensimmäinen noista kahdesta. Yritän saada parempia kuvia sellaiseen aikaan, jolloin ehdin paremmin perehtyä uuden kamerani asetuksiin. Jos vaikka ehtisin ulkosallekin valoisan aikaan, edes viikonloppuna.

Neuloinpa minäkin huivin, tai itse asiassa se on ollut valmiina jo hetken, mutta lojunut odottamassa pingotusta. Nuppineulat hukkuivat muutossa ja sain vasta viikonloppuna ostettua uusia. Malli on Amor, jollaisen olen neulonut aiemminkin, puikot 4 mm Addit ja lanka Woolia, jota kului tarkalleen 150 g. Käyttäjäkin tälle on jo tiedossa. Parhaillaan puikoilla on hyshys-juttuja, joita ehkä ennen joulua voi nähdä vain Ravelryssä.

Pssst

2008-11-22T20:21:00.003+02:00

Uusi Ulla on ilmestynyt ja voi mitä ihanuuksia siellä onkaan. Mieheni tarvitsee ihan varmasti Hugon ja minä Onnikkaat. Niin ja neuloisiko joku mulle Taran labyrintin? ;)

Siellä ovat nyt myös Saltkråkan-sukkani.

Saapassukat

2008-11-16T16:04:00.006+02:00

Kulunut viikko on ollut taas hektisimmästä päästä elämässäni. Nämäkin pitkävartiset saapassukat ovat olleet valmiina jo viikon, mutta en ole ehtinyt blogata niistä. Neuloessa kutsuin näitä dos-sukiksi, sillä väreistä tuli mieleen vanhan tietokoneen vihreä-harmaa näyttö. Muistatteko vielä aikaa ennen Windowsia? :)

Vanhat, hartaasti loppuun käytetyt saapassukkani sanoivat sopimuksen irti partioretkellä lokakuun lopussa ja uusille oli tarvetta. Harmaa lanka on puolison laamavillapaidan kuviolangan jämiä, raitoihin käytetty vihreä puolestaan jäi jäljelle Fiian retrovillapaitaan varatuista langoista. Puikot olivat 4 mm bambut ja malli loputonta 2 oikein, 2 nurin -joustinta välillä vähän kavennellen oman jalan mittojen mukaan. Kriittisessä kohdassa ennen jalkaterää komeilee vaihtelun vuoksi tiimalasikantapää.

Käytin tämän sunnuntaipäivän valoisan ajan ihanaan hikilenkkiin rannalla. Matkan varrelta löytyi mahtava paikka sukkakuvaukseen ja hyödynsinkin sitä, kuten yläpuolelta näkyy, mutta en siinä tihkusateessa sentään ruvennut riisumaan kenkiä ja vetämään villasukkia jalkoihini. Sukat jalassa -kuva on siis otettu sisällä, lähinnä havainnollistamaan, miltä tuo joustinrimpula näyttää kun sen sisään tunkee pohkeen:

Kannatti ahertaa joustinta kokousneuleena, sillä uskoisin näiden palvelevan taas mainiosti saapassukkina jonkin aikaa. Nämä täyttävät ainakin minun kriteerini, eli ne ovat joustavat (housunlahje mahtuu varren sisään), sopivat (varsi ei valu käytössä), tummat (lika ei näy) ja konepestävät (lian saa pois).

Koiran pipo

2008-11-01T18:22:00.000+02:00

Blogini on ollut hyvin koirapainoitteinen viime aikoina neulottuani ystäväni kiinanharjakoiralle lämmintä päällepantavaa. Lupaan, että jatkossa on taas luvassa jotain muutakin.

Tein raitapaitaan sopivan pipon pahimpia talvipakkasia varten, saapa nähdä, tuleeko hauva vihaamaan tätä. ;) Huippumallina tällä kertaa jääkarhu:

Ohje on sovellettu bedlingtoninterrierin pipon koosta kiinanharjakoiralle sopivaksi, myös neuletiheys on erilainen kuin ohjeessa. Puikot 3,5 mm, lanka samaa vihreää seiskaveikkaa kuin raitapaidassakin.

Hauva sai myös paidan jo ylleen ja hyvin näytti sopivan. Pipoa kokeiltiin nopeasti, mutta vain ohimennen – vielä kun ei onneksi ole läheskään niin kylmä, että sitä tarvitsisi käyttää koiralla. Tiedän, että koiran pipo kuulostaa ajatuksena todella naurettavalta, mutta tarpeeksi kovalla pakkasella sen korvat palelevat ihan yhtä lailla kuin ihmistenkin.

Kiinanharjakoiran mittojen mukaan räätälöity villapaita osoittautui niin sopivaksi, että taidan kirjoittaa siitä ohjeen muistiin ainakin omaa käyttöäni varten. Ehkäpä saan sen rustattua pdf:ksi ja neuleohjesivullekin jakoon.

Sain myös Villakerältä tunnustuksen, kiitos! :)

Säännöt:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt löytyvät osoitteesta arteypico.blogspot.com.

Tässä kohdassa teen kyllä poikkeuksen noista säännöistä, sillä haluan antaa palkinnon eteenpäin kaikille blogini lukijoille. Seuraan jatkuvasti suurta määrää blogeja, joissa kaikissa on jotain kovasti arvostettavaa ja jotka siksi ansaitsisivat tämän palkinnon, enkä halua rankata niiden joukosta viittä ylitse muiden. Napata saa siis kävijöistä jokainen, joka tahtoo.

Raitaa koiralle

2008-10-27T23:50:00.000+02:00

Hylje haluaa huippumalliksi.

Ja huippumalliksi se myös pääsee, sillä edellisen postauksen koiralle valmistui uusi villapaita. Hylje saa jälleen esitellä sitä, sillä koira on kotonaan eikä villapaidan ja kameran ääressä.

Malli omasta päästä, mitat kiinanharjakoirasta. Lanka seiskaveikkaa, noin puoli kerää kumpaakin väriä, puikot 3,5 mm bambut. Nyt ei pitäisi hauvan palella kun maass' on hanki ja järvet jäässä. Ajattelin pahimpia paukkupakkasia varten säveltää vielä paitaan sopivan pipon, kun lankaa kerran on jäljellä.

Palmikkoa koiralle, vol. 2

2008-10-21T22:29:00.002+03:00

Tässä vielä kuvia edellisen postauksen paidasta itse Fiia-koiran päällä. Hyvin tuntui sopivan, joskin pituutta olisi saanut olla sittenkin vielä pari senttiä enemmän selässä ja mahassa. Hihojen on tarkoituskin olla t-paitapituiset. Koira antoi myös kiltisti pukea paidan ylleen poolokauluksesta huolimatta.

Ihana sylikoira! <3 Kiinanharjakoirille on muuten yllättävän vähän suoraan sopivia ompelu- ja neuleohjeita ottaen huomioon, että lähes karvattomina ne tarvitsevat Suomen ilmastossa vaatteita suuren osan vuodesta. Koiran valmiiksi olemassa olevien pukujen perusteellahan voi tietysti piirrellä kaavoja ja neuloessa on aina mahdollista harrastaa vähän matikkaa ja vuodattaa puikoilla tajunnanvirtaa suoraan koiran mittojen mukaan. Uskon silti, että valmiillekin ohjeille olisi tilausta, semminkin kun kaupoissakaan ei kai hirveästi harjiksille sopivia releitä ole.

Palmikkoa koiralle

2008-10-19T12:45:00.000+03:00

Ystävälläni on karvaton kiinanharjakoira, joka tarvitsee talvella rutkasti lämmintä ylleen. Neuloin sille siis lämpöisen poolopuseron. Tämä valmistui jo perjantaina, mutta sitten oli kaikenlaista illanviettoa ja oopperaa, enkä ehtinyt blogata aiemmin.

Koska koira ei ollut juuri kuvaushetkellä käsillä, toimi mallina hylje, jolla on tehtävästä aiempaakin kokemusta. Voin yrittää saada paidasta kuvan koirankin yllä, jos koira vain suostuu pysymään paikallaan. Neuloin tämän mittojen mukaan, mutta sitä ei ole vielä sovitettu, joten jännä nähdä, miten se istuu. :)

Vielä paidan vatsapuoli:

Malli siis on Dropsin palmikkopaita koirille, kiinanharjakoiralle soviteltu koko S. Puikot 3,5 mm bambut, lanka 7 veljestä, n. 140 g. Palmikkoa oli kerrankin neulottavana vähintään tarpeeksi, koira kun näyttää hyvältä sellaisissakin paksuissa, melkein pelkästä palmikosta koostuvissa neulepinnoissa, jotka saisivat oman ihmisvartalon muistuttamaan lähinnä makkarankuorta, männynrunkoa tai tynnyriä.

Nyt työlistalla on pari sinisävyisiin vaatteisiin sopivia säärystimiä (olen kaivannut niitä pitkään, sillä käytän lähes aina säärystimiä hameen kanssa), kettukarkkineule sekä ihanaihanaihana Baby Cables and Big Ones Too, jonka ohjeen ostin Villapeikolta (nyt sen muuten saa myös suomeksi!). Startiitti uhkaa taas iskeä, mutta onneksi jotain valmistuukin... Yksi pingotusta vaille valmis pitsihuivikin olisi, mutta mihin ihmeeseen olen onnistunut tunkemaan kaikki nuppineulani?

Appelsiineja sitruunoita

2008-10-06T21:36:00.000+03:00

Appelsiinipuussa roikkuu jotain oranssikeltaista... Hedelmä?

Ei sentään. Pieni raglanhihainen villapaita!

Aloitin tämän jo hamsterikuussa, mutta jätin sitten hetkeksi sivuun paksumpien lankojen tieltä ja sitten se unohtuikin neulekoriin odottamaan inspiraatiota. Nyt se on valmis ja liikuttava! Ohje on ilmeisesti 1970-luvulla julkaistusta Neulo ja virkkaa 11 -nimisestä vihkosesta, koko 6–8 kk. Lankana oranssi ja keltainen Florica, puikot 3 mm pyöröt, paitsi resoreissa 2,5 mm ja hihoissa sukkikset. Mätsää hyvin esimerkiksi retrohaalareihin, jotka neuloin viime vuoden lopussa saman vihkosen mukaan soveltaen. Ja nyt on sitten puikkoja vapaina kettukarkkineuleelle. Palkintopakettikin on toivottavasti perillä Monnalla ihan näinä päivinä. :)

Kivi-Kolenyat

2008-10-02T23:02:00.002+03:00

Olen pitkään halunnut tutustua Novitan Luxus-sarjaan ja nyt tuli tilaisuus, jota ei vain voinut ohittaa. :) Sain äidiltäni hyppysiini kaksi kerää Luxus Stonea sillä ehdolla, että teen niistä hänelle Kolenyat. Lankaa kului vain reilu kerä -- yhdelläkin kerällä olisi voinut selvitä, mutta tein näihin pyynnöstä kaksi kertaa pidemmät ranneosat kuin ohjeessa neuvottiin. Vaikeasti valokuvautuva palmikko on sama kuin aiemmin tässä blogissa esitellyissä sukissa, joiden ohjeen lupasin tarjolle Ullaan.

Lankana siis Novita Luxus Stone, väri 009. Puikot 3,5 mm (langalle suositellaan vitosia, mutta näiden kämmekkäiden pointti on siinä, että ne ovat tiiviisti istuvat ja tuo puikkokoko osoittautui juuri sopivaksi) ja sormien välisissä "silloissa" virkkuukoukku 3 mm. Kolenyan ohjetta pitää kyllä vähän hehkuttaa, tein sen mukaan aiemmin itselleni betakäsineet (joku ehkä muistaakin?) ja vaikka silloin suhtauduin lopputulokseen epäilevästi, korjasi pesu epäkohdat puikkojeni jäljessä ja nämä kämmekkäät ovat osoittautuneet mainioiksi käytössä. Suurin etu tässä mallissa koituu juuri noista sormien väliin virkattavista härpäkkeistä, jotka tekevät kämmekkäästä normaalia istuvamman, estävät yläosan lörpöttämisen käytössä ja vaimentavat sormiaukosta sisään puhaltavaa tuulta ja kylmyyttä.

Mitä lankaan tulee, Luxus Stone on ihan miellyttävä uusi tuttavuus. Värivalikoima on mieleeni, langan tuntu sormiin mukava ainakin minusta ja neulominenkin ylipäänsä paljon herkumpaa kuin perus-Novitoiden. Tasapainottavia miinuspuolia löytyi muutama: Stone pörrööntyy jo neulottaessa enemmän kuin esim. Kureyon (saattaisi nyppääntyä paitana jo takin hankauksesta), ei ole konepestävää ja saattaa kutittaa herkkäihoista. Oma norsunnahkani tuntuu sitä kuitenkin sietävän varsin mainiosti, joten saatanpa jossain vaiheessa hankkia uuden kerän ja neuloa kämmekkäät ihan omiin tassuihini. Ellen sitten sorru kokeilemaan Luxus-sarjan Cloudia, jota olen niin ikään himoinnut. :)

And the winner is...

2008-09-29T12:40:00.000+03:00

Kettulottouurnat on nyt suljettu, äänet laskettu ja arvonta suoritettu kaikkien osallistujien kesken. Satunnaislukugeneraattori suosi numeroa 14, joka laskujeni mukaan osui Monnan kommenttiin. Heitäpä yhteystietosi sähköpostiosoitteeseen humpparallaa ätmerkki gmail piste com, niin sinulle lähtee postissa pieni palkinto. :)

Kettuloton voitti melko ylivoimaisesti ykkösvaihtoehto, arvontahetkeen mennessä äänin 39-6. Seuraavaksi vapautan sopivat pyöröpuikot ufon valloista (vielä 5 cm pienen puseron resorikaulusta tehtävänä...) ja sitten nähdään, miltä tuo näyttää neulottuna. Kiitos kaikille osallistuneille, perusteluja oli todella hauska lukea! Rupesin itsekin näkemään ketuilla milloin kruunuja tai leijonanharjaa päässä, milloin ruokintakaukaloa edessä tahi partaa tai mömmöä kuonossa. ;)

Eesti, Eesti, Eesti on my mind

2008-09-24T21:50:00.005+03:00

Nancy Bushin Eesti Trail Hiking Socks on malli, joka näyttää puikoilla kummalliselta pussukalta ja jalassa hyvältä vaellussukalta. Katsokaa vaikka. Keskeneräiset Eestit puikoilla (sorry kauhukuva):

...ja valmiit Eestit jalassa vaellusvarusteiden vieressä, miehen jalassa, joka ystävällisesti suostui toimimaan mallina kuvausta varten. Ihana on jalka ja sukistakin tykkään. :) Seuraavaksi menen pakkaamaan ne lahjapakettiin, jonka saaja ei varmasti lue tätä blogia.

Harmaata Smartia kului aika tarkkaan kolme kerää, yli jäi ihan pienenpieni nysä. Punainen kuviolanka on Jannea. Puikot 3,5 mm bambut. Toivottavasti myös vastaanottaja pitää näistä. :)

Niin ja edellisen postauksen kettulotto on yhä käynnissä, mikäli joku blogin lukijoista ei ole vielä ehtinyt siihen osallistua.

Kettulotto

2008-09-22T15:31:00.000+03:00

Tiedättehän Fazerin kettukarkit? No, jos neuloisi keltaista, punaista, luonnonvalkoista ja mustaa Floricaa niiden hengessä, saisi varmaan aika kivan villapaidan, ainakin jos (kun) pitää pihlajanmarjamarmeladista. Minä pidän, nam. Aion siis saada aikaan kettukarkkipaidan, mutta en osaa päättää, kummin päin valkoiset ja keltaiset raidat asettaisin suhteessa kettuihin. Hiukan olen kallistumassa tuon ykkösvaihtoehdon puoleen, mutta päättämätön kun olen, ajattelin vielä panna toimeen äänestyksen. Kumpi siis on kaunihimpi, keltaiset raidat kettujen ala- vai yläpuolella? Taustatietona kerrottakoon, että paitaan on ehdottomasti tulossa keltaiset resorit helmaan, kaulaan ja hihansuihin.

Ehdokas 1 (jossa ketun päästä nousee liekkejä):

Ehdokas 2 (jossa ketun pää nousee liekeistä):

Äänestykseen voi osallistua jättämällä kommenttikenttään mielestään paremman vaihtoehdon numeron ja mielellään myös perustelut, miksi se on parempi. Uurnat ovat avoinna kunnes toisin ilmoitetaan ja niiden sulkeuduttua onnetar arpoo pienen, kettumyönteisellä tavalla kettumaisen yllätyspalkinnon. :)

Llama Song

2008-09-16T23:58:00.002+03:00

Olipa kerran ufo, joka pyöri neulekorissa vuoden... puolitoista... vain yhtä hihaa, kaulusta ja miljoonan langanpätkän päättelemistä vailla.

Vaan eipä pyöri enää. Purin valmiin hihan puolitiehen ja neuloin puolitoista hihaa uudelleen, ompelin saumat ja päättelin, päättelin, päättelin langanpäitä, kunnes urakka oli valmis. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja paidan saajakin ilahtui kovin. :)

Vaaleanharmaa lanka on jotain ihanaa konepestävää villaista 50 g:n keriin pakattua tavaraa Virosta (jaa mitkä vyötteet piti säästää muutossa?) ja tummanharmaa kuviolanka komeron kätköistä esiin pulpahtanutta seiskaveikkaa. Puikot 4 mm, resoreissa 3,5 mm, mitat miehestä ihanaisesta (jotakuinkin M-kokoa) ja malli syvältä stetsonista. Kuvioista osa löytyi Free Knitting-Pattern.comista, osa on repäisty huivin alta tai kansiosta, jossa säilytän erilaisia konseptipapereita täynnä ruutupiirroksia. Koko homma lähti liikkeelle muistaakseni siitä, että halusin kokeilla tuota laamakuviota, jota on käytetty vartalo-osan keskivaiheilla. Hiihtäjäkuvioista puolestaan on meillä vitsailtu koko neulomisen ajan, puserosta löytyy niin polvivammaista (hihan yläosa) kuin klosettiasentoistakin (vartalon ja hihan alaosa) sivakoitsijaa.

Taas yksi ufo vähemmän -- ja millainen ufo! Voi sitä langanpäiden paljoutta, vaikka paita onkin neulottu mahdollisimman pitkälle pyörönä. Juuri nyt tunnen ylittäneeni itseni ja aion palkkioksi hemmotella itseäni neulomalla seuraavaksi jotain kivaa kaikista niistä neulekirjoista, joita meille on viime aikoina saapunut Amazonista. Kotitontut ovat kai tilanneet, eikös niin? Minä en tunnusta mitään. ;)

(Ai mikä Llama Song? No siis Llama Song!)

Testipalmikoita

2008-09-01T23:05:00.001+03:00

Testailin palmikkosukkien ohjetta valkoisella Smartilla, tein pari parannusta ja ihan hyvin tuntuisi nyt toimivan. Vielä pitäisi kaaviot piirtää sekä ottaa sukista pari kuvaa ja sitten tuon voisi lähettää tarjolle Ullaan.

Näihin upposi valkoista Smartia aika tarkalleen 140 g. Puikot olivat 3,5 mm bambut ja palmikot on neulottu ilman palmikkopuikkoa, aivan kuten viime kerrallakin. Näistä testisukista tuli ihanat, paremmat kuin niistä sinisistä (mikä johtuu ennen kaikkea langasta), päätin jo kääräistä nämä erääseen lahjapakettiin.

Nyt käyn ehtiessäni taas tarmokkaasti ikkunalaudalla lojuvan villapaitaufon kimppuun. Aion saada sen valmiiksi niin, että sitä voi käyttää vielä tänä syksynä/talvena. :)

Stupid, stupid rat creatures!

2008-08-23T19:09:00.001+03:00

Blogi on ollut hetken hiljaa, kävimme lomalla Berliinissä. Neulottua tuli lähinnä lentokoneessa, blogattua ei lainkaan, kiitos nettipimennon. Mahtava matka oli kuitenkin, ihmettelimme nähtävyyksiä, kuten Brandenburger Toria, muurinjäänteitä ja Karl Marx Alleen stalinistisia kerrostaloja. Kävimme myös eläintarhassa katsomassa mm. intiannorsuja ja jääkarhuja. Kovin pienet aitaukset oli monilla eläimillä, kuten keskieurooppalaisissa eläintarhoissa usein.

Jotain valmistunuttakin on...

Olen fanittanut Jeff Smithin Luupäät-sarjakuvaa (engl. Bone) siitä lähtien, kun sain sen ykkösosan ensimmäistä kertaa käteeni. Kun siis löysin Cthulhu Crochet and Cousins -blogista ohjeet Leppo Luupään (Fone Bone) ja Tahvo Luupään (Phoney Bone) sekä rottaolio Aapelin (Bartleby) virkkaamiseen, en voinut vastustaa kiusausta. Voila, tässä siis Leppo:

Lankana valkoinen Cortelle Fleur (ick, mutta sopii hyvin tällaiseen käyttöön), virkkuukoukku 3 mm. Ohje oli etenkin pään kohdalla jännä, nenä ja päälaki virkattiin aluksi erikseen ja yhdistettiin sitten silmien alapuolella yhdeksi kappaleeksi. Ohje on varsin hyvin kirjoitettu, mutta nyt jälkeenpäin modaisin sitä pidentämällä hieman noita käsivarsia.

Suosittelen muuten Luupäät-sarjakuvaa lämpimästi kaikille, jotka eivät ole siihen vielä tutustuneet. Harvoin yksi ja sama sarjis on tarjonnut yhtä paljon makeaa naurua ja henkeäsalpaavaa jännitystä. :)

Töölönlahti Bay

2008-08-11T18:53:00.001+03:00

Eilen valmistuivat Töölönlahti-sukat. Sisäinen prinsessani kehrää tyytyväisenä: näissä on paljon vaaleanpunaista pitsiä, mmm.

Lankana purukumin- tai mansikkajäätelönpinkki Nalle (väri 500), n. 70-75 g. Puikot 3 mm sukkikset. Aikaa näihin meni puolisokealta neulojalta pari maalla vietettyä päivää, joskin siinä sivussa nautin myös rapukesteistä (muut rapuja, minä kasvisruokaa) ja levosta. :) Täytyy sanoa, että Zeskan sukkaohjeita on kyllä mukava neuloa. Ne ovat uskomattoman hyvin kirjoitettuja, istuvat jalkaan hyvin ja yksityiskohtia on juuri sen verran, ettei neuloja ehdi tylsistyä.

Kiitos edellisen postauksen sukkakehuista kaikille! Ihanhan tässä ilahtunut neuloja punastuu. :) Ajattelin ehtiessäni kirjoittaa noista jonkinlaista ohjeentynkää ylös ja tarjota vaikka Ullaan. Täytyy vain ehkä testailla jollain toisella langalla vielä.

Nichts bleibt für die Ewigkeit

2008-08-07T20:37:00.001+03:00

Neulekorissani on kummitellut sininen ufo aina maaliskuusta lähtien. Vaan eipä kummittele enää! Nyt mulla on uusi sukkapari ja taas yksi setti puikkoja vapaina jotain seuraavaa (toivottavasti vähemmän aikaa marinoituvaa) proggista varten. Darf ich vorstellen, die palmikkosukat!

Valmiina siis palmikkosukat, joilla ainakaan toistaiseksi ei ole sen kummempaa nimeä. Malli on oma, neulottu 3,5 mm:n puikoilla ylijäämäseiskaveikasta. Kantapäänä se vanha tuttu perusmalli, onkohan se nyt saksalainen vai mikä, joka tapauksessa istuu jalkaani leveää ja matalaa tiimalasimallia paremmin. Tykkään ja olen iloinen! :)

Neulominen on muutoin ollut viime päivinä vähän hankalampaa kuin yleensä, sain pintahaavan vasemman silmäni sarveiskalvoon tiistaina ja tämä viikko siitä lähtien on mennyt sairaslomalla. En suosittele ketään kokeilemaan samaa perässä, kaksi edellistä päivää tuli kulutettua lähinnä Panacodilla huumattuna nukkuen, silmän pintakerros osaa olla tosi kipeä vaurioiduttuaan. Onneksi ei käynyt sen pahemmin (esmes näkö on ihan täysin tallella) ja sarveiskalvo paranee nopeasti, tänään olen pärjännyt jo ihan perus-Buranalla.

Zu Bacharach am Rheine

2008-08-04T20:04:00.000+03:00

Seireenin kutsu soi loppuun asti ja nyt mulla on valmis sukkapari. Ihqt. Hovikuvaaja on sulkapallotreeneissä, joten räpylät on tällä kertaa kuvattu itse. Uusi kameramalli on jo melkein valittu, mutta ei vielä hankittu.

Malli on siis Lorelein heinikko uusimmasta Ullasta (2/08), koko naisellinen 38. Lanka on itse värjättyä Sandnesin Sisua, puikot 2,5 mm (panssarikäsiala iskee jälleen). Yleensä inhoan hammastikuilla neulomista, mutta ajatus sukkiin neulotusta Reinistä oli vastustamaton. Ja aah, miten hyvin ne istuvatkaan jalkaan! Langan vesivärimäinen pinta sopi myös kuvioon hyvin, vaikka itse Rein, tuo vuolas ja ruskeavetinen mahtivirta, ei varmaan ole koskaan ollut noin sininen.

(P.S. Jos jotakuta kiinnostaa otsikon alkuperä, niin siinä viitataan erääseen Loreleista kertovaan runoon.)

Hei seireeni, siro demoni

2008-07-29T23:38:00.001+03:00

Hammastikuilla on neule. Se edistyy. Hitaasti...

...mutta varmasti. Vaan kukapa neuloisi tälle parin, jos voimani hyytyvät? ;) Uforiski on puikkokoosta johtuen suuri, vaikka malli onkin ihana. Toivottavasti seireeni kuiskii yhä korviini sulosäveliä valmiista sukkaparista. Neuloinpa muuten tänään ekaa kertaa kärjestä neulotun kiilakantapään. Hyvin tuntuisi istuvan, katsotaanpa vielä sitten kun sukka on joskus irti puikoista.

Olen muuten käynyt Loreleyssä ihan paikan päällä. Kallio on korkea ja joki kapeampi sillä kohtaa kuin missään lähitienoilla. Seireeniä ei näkynyt, ehkä se oli lankaostoksilla.

Hey Tom Bombadil, Bombadillo Tom

2008-07-27T19:50:00.000+03:00

Pari päivää sitten istuin Hietsussa rantakivellä neuloen ja tilanne näytti tältä:

Sitten oli töitä ja häitä ja tänään serkkupojan rippijuhlat Akaassa, ja mikäpä piristäisi automatkaa paremmin kuin neulominen. Nyt tilanne näyttää sitten tältä:

Bombadilithan ne ja tuo lehtikuviointi on ihanaa sekä neuloa että katsoa! Lankana harmaa Sandnesgarn Smart, aika tarkkaan 100 g, sillä kahdesta kerästä taisi jäädä lankaa yli yhteensä n. 15 cm. Puikot olivat 3,5 mm bambut, jouduin kasvattamaan puikkokokoa puolella millillä päästäkseni ohjeen mukaiseen neuletiheyteen. Ai mikä panssarikäsiala?

Kerrankin sain toisen sukan neulottua heti ensimmäisen perään, hehkuti-ihkuti! Malli on kyllä mainio. Nätti, muttei vaadi hammastikkuja, tarpeeksi helppo esim. autoneuleeksi, mutta säilyttää silti mielenkiinnon. Näiden neulominen julkisella paikalla herätti useammiltakin tutuilta silminnäkijöiltä vihjailuja siitä, että nämä muuten sopisivat passelisti muidenkin jalkoihin. ;) Suurkiitos Zeskalle mainiosta ohjeesta!

Tuo viimeinen kuva näyttää vähän siltä, että reissu kamerakauppaan on kohta armotta edessä. Uskollisesti palvellut Canonini alkaa vedellä viimeistä kaanoniaan joutsenlaulun malliin ja kaipaa seuraajaa.

Hupsistakeikkaa

2008-07-23T21:15:00.001+03:00

Uskon sinkkuelämä-filosofiaan siltä osin, ettei kenkiä voi olla koskaan liikaa. Lankaakaan ei voi olla liikaa (paitsi jos se on ällölankaa), mutta pyrin silti tekemään jämäkerille nopeasti jotain. Ja niinhän tässä sitten kävi, että hupsis:

"Yksi pieni tossupari marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin..."

"...koska matka oli hauska niin, pyysi se mukaan yhden toverin." :)

Toiset tossut samalla ohjeella, tällä kertaa vuorossa pienin koko, jossa vartta on vähän modailtu neulomalla sileän sijaan joustinta. Lankana niin ikään Sandnesin Smart, puikot 3,5 mm bambut. Näihin meni aikaa pari tuntia, joten nopeasti valmistuvat.

Rantakivellä on muuten hauska neuloa, kun aurinko ruskettaa ja lämmittää mukavasti ja kimmeltävä meri liplattaa rauhassa kiviä vasten. Tervetuloa, hellepäivät!

Ruususen uni

2008-07-22T22:27:00.000+03:00

Erika Knightin kirja Neuleita kullannupuille kuuluu suosikkeihini. Se sisältää paljon pieniä neuleita, jotka valmistuvat nopeasti, ovat varioitavissa ja näyttävät lähes poikkeuksetta söpöiltä eli ovat täydellisiä lahjoja vauvoja saaville ihmisille. Miinuksena kirjan ohjeissa on tosin se, että ne saavat lukijan himoitsemaan kashmiria ja odottamaan tilipäivää.

Ohessa melkein kirjan ohjeen mukaiset kashmirtossut (Classic Cashmere Bootees). Lankana kuitenkin kashmirin sijaan valkoinen Sandnesgarn Smart, n. 25 g, ja puikkoina 3,5 mm bambut. Tein samaa ohjetta käyttäen tossut myös vuosi sitten. Tällä kertaa kuitenkin modailin ohjetta siten, että sileäneuleisen rullautuvan tossunsuun sijaan neuloin varteen tällä kertaa helmineuletta. Kangasruusut ovat Tiimarista ja ne on ommeltu lujasti paikoilleen. Tykkään!

Kypäräinen

2008-07-21T09:43:00.001+03:00

Radiohiljaisuuden aikana olen ehtinyt valmistua filosofian maisteriksi kesäkuun alun megapubliikissa, muuttaa vuokra-asunnosta ikiomaan huusholliin, sekä tehdä töitä, töitä, töitä. Neuleaikaa on siis ollut varsin vähän, olen nyhrännyt aina välillä ehtiessäni yhtä pitsihuivia, yhtä nuttua (joka nyt on nappeja vaille valmis) ja nyt viikonloppuna häiden ja muiden juhlien lomassa tätä lahjaksi tarkoitettua kypärämyssyä.

Lankana Menitan alekorista mukaan tarttunut Novita Wool Neliraita, väri 883, puikot 3,5 mm. Malli on se vanha kunnon siksakina neulottava perusmyssy, taisin katsoa silmukkamääriä tällä kertaa Anita Gunnarsin kirjasta Tee itse kauniit neuleet.

Tarkoitus oli käydä valokuvailemassa rannalla ennen töihin lähtöä, mutta sää on tänään aika plääh. Jospa sitten, kun aurinko armas jälleen näyttäytyy. :)

Hengissä

2008-05-28T23:37:00.000+03:00

Blogi on ollut päivittämättä hetken, sillä elämässä on tapahtunut niin paljon isoja ja aikaa vieviä asioita, etten ole liiemmin ehtinyt neuloa, eikä ole oikeastaan hotsittanutkaan. Parin kuukauden aikana olen ehtinyt neuloa edellisen postauksen villasukkaa ehkä säälittävät kahdeksan kerrosta. Siinä sivussa olen kuitenkin saanut vakituisen työpaikan, ostanut mieheni kanssa asunnon, viimeistellyt opintoni ja ilmoittautunut publiikkiin. 10.6. olisi meikästä nyt viimein tarkoitus tulla maisteri, samassa jättipubliikissa 500 muun tiedekunnastamme valmistuvan kanssa.

Nyt kun suuremmat asiat on hoidettu pois alta, yritän taas ottaa itseäni niskasta kiinni käsityörintamalla ja oppia uudestaan rentoutumaan pitsihuivien parissa. Tyystin toimetonna en ole sentään istunut, päivänä muutamana ommella surautin omasta päästäni ylijäämätaftista yläosan mustaan iltapuvun helmaan, jonka tein vuosi sitten mieheni karonkkaan. Ompelus odottaa vielä rintamuksiinsa jonkinlaista helmikirjontaa ennen kuin sitä kehtaa käyttää.

Tästä tuli nyt kuvaton postaus, mutta ensi kerralla luvassa jälleen otoksia ja toivottavasti jotain valmistakin. Varmaan se neuleintokin tästä taas nousee, kun muut kiireet nyt maisteroitumisen myötä vähän vähenevät.

Suhteeni sukkiin

2008-03-19T17:42:00.002+02:00

Vaikka yleensä meemejä ja meemintyyppisiä kyselyitä vältänkin, Neulontain sukkabingolottoon on ihan pakko vastata. Ohessa siis avautumista suhteestani villasukkiin tai siis lähinnä niiden neulomiseen.

Pidän kovasti villasukkien käyttämisestä, mutta en erityisemmin niiden neulomisesta. Yleensä siis neulon sukkia lähinnä silloin, kun niille on tarvetta (eli kun omat tai puolison tai jonkun ystävän varpaat palelevat). Tästä syystä neulomani sukat päätyvät yleensä heti joko pakettiin tai jalkaan.

Itselle ja puolisolle neulon mieluiten tavissukkia -- valmistuvat nopeasti, eli pääsen vastaavasti nopeammin neulomaan taas jotain kivaa. Sitä paitsi nämä sukat päätyvät kuitenkin kumisaappaisiin tai muuhun vastaavaan käyttöön, joten väliäkö niillä pitsi- tai palmikkokuvioilla silloin... Lahjaksi sen sijaan saattaa syntyäkin palmikoita tai pitsiä, vaikka useammin paketteihin kääriytyykin neuleita lapasten, pipojen tai pitsihuivien muodossa. :) Silmukkamäärät vedän yleensä hatusta, paitsi tietenkin ohjeen mukaan neuloessa tai jos tekee mieli käyttää jotain kivaa mallineuletta.

Tällä hetkellä puikoilla on poikkeuksellisesti palmikkosukat ja vieläpä ihan omasta päästä, kun neulesuunnittelukärpänen vähän aikaa sitten puraisi. Näistä tullaan vielä kuulemaan blogissa lisää, kunhan saan toisenkin sukan valmiiksi. Ja kuka tietää, ehkäpä saan päähäni kirjoitella jotain ohjeentynkääkin, jos jotakuta sellainen kiinnostaa?

Minusta sukan ehdottomasti viheliäisin vaihe on jalkaterä, riippumatta siitä, tuleeko sukan aloittaneeksi kärjestä tai varresta. Toisen sukan syndrooma on tuttu vitsaus ja iskee tavallisimmin juuri toisen sukan jalkaterän keskivaiheilla. Varren neulomisesta pidän ehkä eniten, paitsi perussukissa, joissa varsi on yleensä jalkaani hyvin istuvaa 2 x 2 -joustinta (silloin hauskinta on neuloa kantapäätä). Minulle mieluisin puikkokoko sukkia neuloessa on väliltä 3--4 mm, ja välillä harmittaa, kun Ravelryssä ja muualla kaikki 2--2,5 mm hammastikuilla neulottavat mallit ovat yleensä niitä kauneimpia sukkia. Toki poikkeuksiakin tästä säännöstä on, mm. Bombadil on varsin kaunis malli ja suosituspuikkojen paksuus silti siedettävä. Samoin Lehtiköynnös-sukissa taisi hammastikkuversion ohella olla ohje myös paksummalle langalle. Tuota mallia joskus aloitinkin, mutta ensimmäisen sukan kantapään kohdalla päätin, että haluan sittenkin villasukat ilman pitsireikiä ja purin tekeleen. Tuolla se lanka sitten odottelee edelleen käyttöä...

Pidän tiimalasikantapään neulomisesta enemmän kuin mistään muusta tavasta, mutta omaan jalkaani istuu paremmin tavallinen kantapää, ehkä korkeutensa tai kapeutensa vuoksi. Tiimalasikantapää tuntuu jotenkin liian lörpsyltä ja leveältä, vaikka sitä yleensä paremmin istuvaksi sanotaankin. Ongelma ei ilmene vain omatekoisten villasukkien kohdalla, vaan myös esim. useimmissa kaupassa myytävissä urheilu- ja nilkkasukissa on kantapään kohdalla minun jalkani tarpeisiin nähden aivan liian vähän korkeutta ja liikaa leveyttä.

Tällä hetkellä ensimmäisenä mieleen tuleva sukkaniksini on käyttää lähinnä bambuisia sukkapuikkoja, jotka eivät kilise ja kolise. Silloin sitä tylsää jalkaterääkin saa väännettyä huomaamattomasti luennolla tai kokouksessa, eikä kilinä taatusti häiritse ketään. :)

Betaneulontaa

2008-03-17T11:23:00.000+02:00

Mielessä väikkyy ajatus noroisista käsineistä pipon seuraksi, mutta koska noiden ihanuuskerien korkkaaminen tuntuu aina vaativan sitä oikeaa, täydellistä projektia, on meillä neuloskeltu kaikessa hiljaisuudessa betaversioita. Kokeilin Kolenya-kämmekkäiden ohjetta huomattavasti Noroa halvemmalla langalla ja sain itselleni kämmekkäät koti- ja päätetyöskentelykäyttöön. Patterit ovat toimineet harvakseltaan koko talven ja ovat nytkin pois päältä (kaupunki säästää kaukolämmössä?), joten kämmekkäille on käyttöä. Neulojahan ei siis sorru sähkölämmittimen hankkimiseen, vaan keittää kupillisen kuumaa teetä ja verhoutuu villaan. :)

Malli on Carola Falckin Kolenya, lanka Jämsän Huopatehtaan Retu, 46 g, puikot 3,5 mm. Lisäsin palmikon Skepp-O-Hojsta. Kämmekkäiden varsinainen juju on se, että sormien väliin virkataan pienet "sillat", jotka tekevät käsineistä istuvammat ja lämpimämmät.

Olen -- sanoisinko -- semityytyväinen näihin kämmekkäisiin. Ohje on mainio ja lopputulos lämmin, mutta minun käsialallani tulisi kauniimpaa jälkeä, jos joko loisin suosiolla vielä suuremman silmukkamäärän tai käyttäisin yhtä kokoa paksumpia puikkoja.

Ihkupipo

2008-03-16T14:49:00.000+02:00

No nyt on mulla uusi pipo Noro Kureyonista, joka on aina vaan yhtä ihanaa herkkulankaa. Vitsi kun vois aina neuloa pelkkää tuollaista. :) Päädyin ihan perusmalliin, sillä tuon langan väritys oli niin kiva, ettei se minusta kaivannut seurakseen mitään palmikoita tai muita kikkailuja.

Peruspipon malli on omasta päästä, silmukoita 100. Lankana Noro Kureyon, väri 164, puikot 3,5 ja 4 mm pyöröt. Kyllä nyt kelpaa tassutella pitkin Vantaanjoen rantaa ja miksei muuallakin.

Niin ja iloista palmusunnuntaita kaikille! Meillä ei ole tänään käynyt yhtään virpojaa -- tosin kävimme piponkuvauskävelyllä, emmekä siis tiedä, onko pieniä noitia käynyt oven takana sillä aikaa. Kotimatkalla näimme kadun varrella ainakin yhden punaposkisen, pajukoreja ja virpomisvitsoja kanniskelevan ryhmän.

Neuleohjeet nyt printtiystävällisemmässä muodossa

2008-03-14T00:12:00.002+02:00

Ei mulla tällä kertaa muuta kuin että monien muiden jalanjälkiä seuraten muuttelin minäkin neuleohjeitani pdf-muotoon ja iskin erillisille ohjesivuille. Ravelrystäkin (ihana Ravelry!) nuo jo löytyvät. Uutta ovat englanninnokset ja sydänkämmekkäiden ohjetta on muutettu, kun testasin sen toimivuutta Smartilla (hyvin toimii). Itse ohjesivut ovat tooosi kesken, kun en ehtinyt (enkä olisi jaksanutkaan) tänään puuhailla niiden kanssa sen enempää. Pyrin parantelemaan niitä hissuksiin ja ehkäpä sinne tulee jotain uusia tiedostojakin jossain vaiheessa jakoon. Linkkaan myös nuo ohjesivut piakkoin tuohon blogin sivupalkkiin.

Lähiaikoina varmaan luvassa jotain noroista, kunhan saan vaatehuoneesta esiin kaivamani ihku-Kureyoneja hypisteltäviksi kerien sijaan puikoille. Tartten ihan selvästi uuden pipon -- ja jos vaiks Kolenyat pienin muunnoksin. On ollut tosi riipivää neuloa kauan marinoitunutta seiskaveikkaa pois varastosta, kun sen vieressä on ollut marinoitumassa paljon ihanampaa Noroa. Voi nami niitä värejä!

Niin ja olis tuolla varastoissa se yksi yksinäinen kashmirkeräkin, johon sorruin joskus viime elokuussa ihan ohimennen Priimassa. Vitsi että on kivaa sitten joskus jos ja kun ei tarvitse kituuttaa enää opiskelijabudjetilla, vaan voi ehkä ostaa sitä kashmiria pari kerää lisääkin. ;)

Tapojeni vastaisesti tästä tulee tällä kertaa kuvaton postaus. Seuraavan kerran taas neulekuvia, lupaan.

Kiri

2008-03-11T12:57:00.000+02:00

Jo jonkin aikaa to do -listallani hengaillut Kiri pääsi viimein puikoille toissapäivänä. Eilen illalla sitten iski mieletön loppukiri, kun neuloin viimeisiä reunuskaavion kerroksia ennen nukkumaanmenoa. Päättely vei aikaa ja harakirikin oli jo melko lähellä, kun kello läheni yhtä, niskaa särki ja hartioita kiristi eivätkä pääteltävät silmukat vain loppuneet millään. Mutta nyt se on valmis! Ja se on koneteekkarin purkkapallon mansikkakaramellin prinsessakakun marsipaanipossun värinen. <3

Sain juuri ja juuri näpättyä kuvan aamuaurinkoisessa lähimetsässä ennen kuin kamerasta loppuivat patterit. Sen jälkeen tein reippaan kävelylenkin ja nautin maisemista ihan livenä, kun kerrankin oli hyvä ilma. Tässä kuitenkin Kiri luonnossa:

Malli on siis Polly Outhwaiten Kiri (pdf), puikot 4 mm Addit, lanka Novita Nalle, väri 500, aika tarkalleen 150 g (kerästä jäi ehkä n. 20 cm jäljelle). Huivi menee keväiseen kaulahuivikäyttöön, joten lankakin sai olla hiukan paksumpaa. Minusta siitä tuli nätti, toivottavasti saajakin tykkää.

Nyt pitäis vielä ostaa jotain keväistä söpispaperia, että saa tämän paketoitua saajalleen. Meidän lahjapaperivarasto kun tuppaa olemaan tonttu- ja lumiukkokuvioista.

Malla-lapaset

2008-02-28T23:32:00.000+02:00

Vielä viimeiset grammat hamsterikuuhun, huomenna jäänee neulominen vähemmälle. Sain tänään valmiiksi lahjapakettiin menevät Malla-lapaset Villapallon ohjeen mukaan. Nuo olisi oikeastaan tehnyt mieli kuvata keskellä paljakkaa, mutta ikävä kyllä tuota avotunturia on täällä Helsingin tienoilla vähän vähänlaisesti. :)

Lankoina Sandnesin Smart ja Isoveli Colori, yhteensä 90 grammaa (olivatpas lankasyöpöt). Puikot 4 mm bambut. Näistä tuli juuri naisen käteen sopivat ja lämpöiset. Ja kuvio on ihana!

Lavansaaren kintaat

2008-02-27T20:49:00.005+02:00

Pihtasin tätä postausta eilisestä tähän päivään, koska aikeena oli ottaa näistä kintaista kivoja kuvia ulkona. Vaan eipä siellä koko päivänä kunnon valoa sitten ollutkaan, kun taivas on syytänyt vettä vaihteeksi. Eilen sain joka tapauksessa valmiiksi nämä kirjokintaat:

Malli on Lavansaaren kinnas II Mary Oljen Kauneimmista käsitöistä, puikot 4 mm bambut, lanka Gjestal Janne, värit 422 ja 423, yhteensä 85 grammaa. Tykkään! Saa nähdä jääkö tämä viimeiseksi hamsterityöksi vai ehdinkö saada vielä viimeisimmän tekeillä olevan työni valmiiksi näin helmikuun aikana. Pudotuspeliinkin voisin varmaan mieluusti ottaa osaa, jos sellainen tänä vuonna tulee.

Niin ja minäkin löydyn nykyisin Ravelrystä, olen siellä nimellä Linae.

Huivi auringossa

2008-02-25T11:57:00.000+02:00

Ruska (ohje Ullan jäsensivuilla, lukeminen vaatii käyttäjätunnukset) on niin nopeatekoinen ja kivannäköinen huivi, että mallia jaksaa neuloa pariinkin otteeseen. Käsilaukkuneuleena se on aivan loistava, sillä mallikuvion oppii nopeasti ulkoa, neule menee loppuvaiheessakin aika pieneen tilaan, eikä lankaakaan tarvitse raahata mukana suunnattomia määriä. Toinen Ruskani syntyi vaaleanpunaisesta Floricasta ja siitä tuli hattarankevyt. Koko muuten lähes kaksinkertaistui pingotuksen aikana, harmi, etten tullut ottaneeksi kuvaa juuri puikoilta päässeestä tekeleestä.

Lanka Novita Florica, 125 g, puikot 4 mm Addit (60 cm:n pyörö). Hamsterigrammoja tästä ei kerry, sillä huivi on aloitettu tammikuun loppupuolella ja sen oli alun perin tarkoitus olla telakalla hamsterikuun yli. Alle kuukauden tekeillä oleva työ ei minun neulomistyylilläni ole vielä mikään ikuisuusprojekti. Mutta onpahan valmis ja neulontanurkkaukseni lasipöydällä taas yksi keskeneräinen neule vähemmän! :)

Nipukoita ja neliöitä

2008-02-22T11:37:00.000+02:00

Kun tekeillä on useita töitä yhtä aikaa, ei saa koskaan mitään valmiiksi. Tai sitten saa useita töitä valmiiksi yhtenä rytäkkänä, kuten nyt. Tänään valmistui pitsiponcho, jota olen Sesamen neulomisen lomassa virkkaillut. Lanka on jotain vyötteetöntä villaa tai villaista villasekoitetta vaatehuoneen perukoilta ja sitä kului tarkalleen 558 grammaa (halleluja keittiövaaka). Koukku oli 3,5 mm paksu.

Nipukkaneliön malli löytyi Mary Oljen Kauneimmista käsitöistä. Oikeastaan tuo malli on kai tarkoitettu virkattavaksi ohuesta langasta päiväpeitteeseen, mutta toimi se ihan nätisti villalangasta ponchoksikin -- ja valmistui sata kertaa nopeammin. Paloja ponchoon tarvittiin 24 ja niiden virkkaus sujui yllättävän nopeasti. Palojen yhdistämisen jälkeen kuvion ulkonäkö muuttui muuten jännästi: yksinäistä palaa hallitsevat selvästi pienet, kolmen ketjusilmukan kaarirykelmät, kun taas palojen yhdistämisen jälkeen nuo nurkkanipukoiden ympärille ilmestyvät isot reikäkuviot vievät kaiken huomion ainakin minun silmissäni.

Nyt sitten vain odottamaan, että kevät kuivaa kadut ja tuo auringon takaisin maisemiin niin, että ulkona on tarpeeksi lämmintä ja kuratonta pitsisille, valkoisille asusteille. :)

Se on. Onko se? On se. Sesame.

2008-02-21T16:21:00.000+02:00

Hamsterikuu on kohdallani sujunut varsin verkkaisesti. Nyt ensimmäinen työ on kuitenkin valmis ja saanen pari seuraavaakin esittelykuntoon lähipäivinä. Tämä villatakki on odotellut nappeja pari päivää kasattuna ja pääteltynä, tänään ehdin vihdoin kotimatkallani Hakaniemen hallin Punaiseen lankaan nappiostoksille. Sieltä löytyikin juuri sopivat retronapit (siis ihan oikeasti retrot, myyjä kertoi hankkineensa noita myyntiin 1980-luvun loppupuolella ja niitä oli siellä vieläkin).

Malli on Sesame (MagKnits 08/05), puikot 3,5 ja 4 mm, lanka hyvinmarinoitua seiskaveikkaa. Grammoja tuli 520 g, eli ihan hyvä avaus, vaikkakin myöhäinen. :)

Punaisessa langassa on vain yksi haittapuoli: sinne mennessä joudun kulkemaan sekä Priiman että Vihreän vyyhdin ohi. Priiman ohi ajoin varmuuden vuoksi ratikalla, mutta Vihreältä vyyhdiltä en täysin välttynyt, koska se on kauppahallissa melkein Punaisen langan vieressä. Hivelin merinosilkkiä ja tarjousalpakkaa tiskillä, mutta en ostanut mitään.

Ikuisuudesta aikaan

2008-02-01T22:09:00.000+02:00

Arvaatteko, mikä on pyöreä, raidallinen ja viihtynyt puikoillani jo ainakin viime vapusta lähtien? Aivan oikein, Pinwheel Sweater. Se on odotellut viimeistelymotivaatiota samassa pisteessä jo kauan. Nyt sen neulominen yllättäen taas maittoi ja sain tehtyä loppuun puuttuvat puolitoista hihaa. Niin ja purin ympyränä neulotun osan päättelyreunan ja neuloin siihen jatkoksi vielä yhden harmaan raidan. Loppuvaiheessa, kun silmukoita oli pyöröllä paaaaljon ja työ alkoi painaakin jonkin verran, uhkasi vasenta kättäni jo orastava rasitusvamma ja viimeiset kerrokset tulikin neulottua kylmägeelin voimin. Mutta vaiva kannatti, sillä nyt se on valmis ja tykkään!

Mun ah niin keijumaisen siroihin hartioihin yhdistettynä tuo on kyllä enemmänkin joku cobweb sweater kuin pinwheel, mutta diggailen silti. Ja taisin kuvanottohetkellä vähän pitää hartioitani jotenkin luonnottomassa asennossa (sinne kun tarttee selvästi vielä lisätä sitä kylmägeeliä). Kiinnityssysteemiksi pitää vielä saalistaa jostain kirpparilta tai Indiskasta tms. joku nätti ja tukeva rintarossi nyt hätäratkaisuna käytetyn hakaneulan sijaan ja sitten vot ei kun baanalle uusi nuttu yllä. :)

Niin ja ensimmäinen hamsterityö on jo aloitettu, tänään kun se vihdoin oli sallittua.

Pikku hiihtäjän paita

2008-01-25T12:54:00.000+02:00

Teki mieli neuloa vähän kirjoneuletta ja neulottua sitä sitten tulikin, pienen paidallisen verran. Saumoja tuli ommeltavaksi vain kaksi (olat), kun neuloin hihatkin ylhäältä alaspäin pyörönä. Vaihtoehtoisesti näpertelyä tarjosi tällä kertaa rintakehän ja yläselän peittävä osa, jolloin neuloin molemmat puolet tasona. Kirjoneule tasona on inhokkipuuhaani, sillä olen siinä todella hidas, mutta vielä enemmän kammoan ajatusta neuleen leikkelystä. Noin pienessä paidassa tasoneuletta tuli kummallekin puolelle vain kolmen ylimmän kuvioraidan verran, joten päätin mieluummin nyperrellä nurjalla kuin tarttua saksiin. Nypertely meni tällä kertaa yllättävän kivuttomasti (kuvio sopi aika hyvin myös nurjalla neulottavaksi) ja lopputulokseenkin olen hyvin tyytyväinen. Saanko siis esitellä: St. Moritz -paita:

Malli on omasta päästä ja kokokin aika lailla hatusta revitty, mutta eiköhän tuo nyt jonkin kokoiselle tytölle tai pojalle sovi. Paidan vartalonympärys on ehkä n. 80 cm, vartalo-osan pituus 37 cm ja hihan pituus 24 cm. Lankana Novita Florica, yhteensä 185 g, puikot 2,5 mm (resorit) ja 3 mm pyöröt (muut osat).

Tämänkertainen kauhukuva esittää paidan nurjaa puolta, paitsi ettei tuo nurja itsessään ehkä nyt niin kauhea ole, kun langanjuoksut ovat maksimissaan neljän silmukan mittaisia. Kauhutunnelmaa sen sijaan luovat kuvaan perinteisen suomalaisen olohuoneen valaistusolosuhteet. Nurjasta puolesta kun ei tullut tuolla lähimetsässä näpättyä kuvaa.

Ja nyt suuntaan jälleen takaisin tenttikirjan pariin. Maanantaiaamuna kun tarttis olla tämänkertaisten tutkintovaatimusten aiheet lujasti muistissa. Tämä on luultavasti viimeinen tenttini, jos pääsen läpi. :)

Väliaikapäivitys

2008-01-23T13:48:00.000+02:00

Luvassa väliaikapäivitys tenttikirjaviidakon keskeltä, tämänkertaisissa tutkintovaatimuksissa on mukana mm. erittäin tuoretta tutkimusta vuodelta 1913. On jokseenkin huvittavaa, kun kirjassa päivitellään, että sadan vuoden päästä tapojen historiaa tutkiva "löytää varmaan oman sukupolvemme menoissa paljon sellaista, joka tuntuu merkilliseltä tulevan ajan ihmisistä" -- ja tuohon silloin sadan vuoden päästä ajateltuun aikaan on tästä hetkestä jäljellä enää viisi vuotta. Olen koko ajan vakuuttuneempi siitä, että mahdollisimman nopea valmistuminen kannattaa, sillä sen jälkeen saa ehkä lukea iltaisin ihan mitä haluaa. (Tai vaikka keskittyä uusiin neulekirjoihin ja pyöritellä kaikessa rauhassa punoksia puikoilla -- arvatkaapa mitä ostaisin itselleni juuri nyt valmistujaislahjaksi, jos pääsisin tästä tentistä läpi ja publiikkiin?)

Kyyyyyllä täällä neulottukin on yhtä sun toista ja muutakin kuin pitsihuiveja (juu, sellainen on taas tekeillä), mutta nähtäville tulee toistaiseksi vain nopea väläys keskeneräisyyksistä:

Tästä varmaan lisää parin päivän sisällä, jos ja kun saan sen lukemisen lomassa valmiiksi.

Ilmoittauduin myös mukaan lankahamstereihin, sillä vaatehuone on lähes täysi ja tili puolestaan lähes tyhjä. Toivottavasti helmikuu auttaa parantamaan tilannetta molemmilla suunnilla.

Ruska-aika

2008-01-07T13:31:00.000+02:00

Hei taas ja iloista alkanutta vuotta kaikille! Palasimme kotiin jo vuoden alussa, mutta matkalla tuli jostain syystä neulottua aika satunnaisesti, joten Alpeilla mukana ollut huivi valmistui vasta nyt. Itse matkakin meni oikein mukavasti, vuoret olivat jälleen kerran kauniita ja sääkin helli, kahta viimeistä päivää lukuun ottamatta saimme lasketella iloisina auringonpaisteessa. Ja lunta riitti!

Täällä Helsingissäkin sataa nyt juuri ulkona lunta, mutta meillä kotona on selvästi ruska-aika. Ruska-huivi on nimittäin kummitellut to do -listallani aina siitä asti, kun ohje julkaistiin Ullan jäsensivuilla (lukeminen vaatii käyttäjätunnukset). Tosin minun Ruskani väri tuo enemmänkin mieleen kesän tai ainakin alkusyksyn, jolloin puiden lehdissä on vielä lehtivihreää tallella. Ihana se silti on, ainakin minusta:

Lankana taas vanha tuttu Kitten Mohair, väri 9535, 127 g. Puikot 4 mm & 60 cm Addi-pyöröt. Villapallolle kiitokset tästäkin ohjeesta!

Tällä kertaa ette saa nähtäväksenne kauhukuvaa ennen pingotusta, mutta tässä sen sijaan tarkempi kuva pitsikuviosta, jossa ainakin minä näen lehtien ohella myös viljantähkiä, riippuen siitä, millä silmällä ja mistä suunnasta kuviota tarkastelee:

Huivi oli muuten varsin mielekästä matkaneulottavaa, sillä lankaa ei tarvinnut kuskata mukana mitenkään suunnattomasti, käsillä oli vain yksi kerä kerrallaan ja tuon mallikuvionkin oppi ulkoa nopeasti.

Nyt menen juomaan kupillisen kuumaa glögiä (koska vietimme myös joulun ulkomailla, olen välttänyt jouluherkut lähes täysin, eikä glögikyllästystäkään niin muodoin ole vielä tullut) ja lukemaan tenttiin. Arki alkaa selvästi taas, plääh. Mutta sitäkin hauskempaa lienee lomailla taas joskus seuraavan kerran, kun siihen tulee tilaisuus.

Edit. klo 16.24: lisäsin vielä yhden kuvan.

Amor, j'aime

2007-12-21T12:02:00.001+02:00

Sain tänä aamuna valmiiksi pitsihuivin ihan itselleni. Langan kanssa kävi uskomaton säkä, se nimittäin pääsi salavihkaa loppumaan reunuskaaviota edeltävän ruuturivin puolivälissä. Koska lanka oli kesäkuussa viime vuoden fufoilusta voittamassani palkintopaketissa saatua ja sen ostopaikkakin oli minulle mysteeri, ajattelin, ettei samaa erää nyt ainakaan saa ja varauduin jo mallilanganpätkin etsimään mahdollisimman samansävyistä värjäyserää. Ei tarvinnutkaan etsiä kauan, sillä Priiman hyllystä löytyi yksi ainokainen, vihoviimeinen jäljellä oleva kerä tuota nimenomaista erää! Siis ihan uskomaton mäihä. Huivista tuli ihanan ilmava, suuri ja lämmin -- ja se on minulle! Minulle! Minulle!

Malli on siis Amor viimeisimmästä Ullasta, puikot 4 mm pyöröaddit, lanka Kitten Mohairin sävy 6714, 140 g. Villapallolle suurkiitos ohjeesta!

Tuo ohjeessa neuvottu päättelytapa oli minulle uusi tuttavuus, kun en IK-huiveja ole pahemmin neulonut, mutta se tuntuu sopivan panssarimaisen tiukalle käsialalleni hyvin, reunasta ei tule liian tiukka. Tästä eteenpäin en kyllä huiveissa mitään muuta päättelyä ehkä käytäkään.

Ja vielä puolipakollinen kauhukuva siitä ryppyisestä mohairkasasta, joka huivi oli ennen hellää kylpyä ja nuppineuloja. Kuinka silminnähtävä ero pingotettuun huiviin onkaan:

Ewww. Vaikka matolla kuivuva huivi vie paljon tilaa ja olen koko ajan vähällä talloa jonkun nuppineuloista, pingotus on sen arvoista.

Tamän jälkeen blogini hiljenee joululoman ajaksi ja palaa kuvioihin taas ensi vuoden alussa. Iloista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Edit. 27.2.2008: lisäsin paremman kuvan huivista.

Omenaunelma

2007-12-09T22:22:00.001+02:00

Joku saattaa ehkä vielä muistaa huhtikuisen puuvilla-Omppuni. Mutta kun tää Tikrun ohje on niin mainio ja valmistuukin nopeasti, oli pakko tehdä taas pitkästä aikaa toinenkin tällainen, tällä kertaa pukinkonttiin (luotan siihen, ettei tämän saaja seuraa blogiani, hih). Valkoisesta mohairista tehtynä siitä tuli ihanan talvinen, lämmin, pehmeä ja pörheä. Saanko esitellä, Omppu kuin unelma:

Puikot 6 mm, lankana joskus Menitasta mukaan halunnut Chic Mohair (79 % mohair, 16 % polyamidi, 5 % villa), 3 kerää á 50 g. Tykkään tuosta niin sikana, että ehkä mun pitää vielä neuloa itsellenikin joku mohairhuivi (ehkä Haruha?) kunhan pukinkontti lakkaa rapisemasta. Saas nähdä, tuolla mun varastoissa olis ainakin Kitteniä juuri sopivasti.

Mohairissa ei ole kuin yksi huono puoli: nyt pitäis varmaan imuroida ainakin sekä nojatuoli että pusero. ;)

10.12.2007 lisäys: Pahoittelut haamusta, säädin labeleita.
11.12.2007 lisäys: Vaihdoin kuvan tiedostonimeä ja latasin sen tänne uudestaan, kun kommenteissa kerrottiin, ettei se näy. Näkyykö nyt paremmin, esim. selaimen reload-nappia klikkaamalla?

Retro-retro-määän

2007-12-05T16:23:00.000+02:00

Vaikka Novitaa usein haukutaankin (monesti ihan syystäkin, ainakin jos puhutaan jo ekan käyttöviikon jälkeen yltympäriinsä nyppääntyneistä seiskaveikkasukista), niin minä kyllä tykkään Floricasta. Se on täyttä villaa, hinta sopii opiskelijan kukkarolle ja sitä voi neuloa ihan siedettävän kokoisilla puikoilla. Niinpä sitä on jotenkin päässyt kasaantumaan tuonne vaatehuoneen perukoille kassillinen eri väreissä, enkä voinut vastustaa kiusausta Anttilan marraskuun tarjouslaarin äärellä, eli ostin sitä vielä lisää.

Koska keltaista Floricaa oli yhtäkkiä meillä enemmän kuin laki sallii, sitä oli neulottava pois. Se kuiski haluavansa vauvan retrohaalareiksi.
Puikot olivat 3 mm pyöröt (40 cm), sillä ne ovat melko lailla kätevämmät käsilaukussa kuskattaviksi kuin suorat puikot. Lankaa meni aika tarkkaan 3 kerää, olisko joku 2 cm jäänyt vikasta kerästä jäljelle. Vaa'an mukaan tuo painaa kuitenkin 140 g, eli joku keristä ei ole ollut 50 g:n painoinen. Malli on Neulo ja virkkaa 11 -nimisestä vihkosesta, jonka julkaisuvuotta ei ole kerrottu, mutta joka kuvien perusteella on 1970-luvulta. Tein ohjeeseen muutoksia jonkin verran, jätin mm. toisella värillä tehtävän raidoituksen pois, vaihdoin sileän neuleen 4 s, 5 krs -korinpohjaan ja hihan-, kädentien- ja lahkeensuun reunuksiin suositellun ainaoikean helmineuleeseen Nea-neuletakin tyyliin. Lisäksi laskin tiheydet uudestaan Floricalle ja omalle käsialalleni sopiviksi (alkuperäinen lanka olisi ollut Novita Kisa Crepe, jonka tiedoista mulla ei ole mitään havaintoa).

Napit kävin ostamassa tänään Itiksen Lanka-Vakasta, selvisin kaupasta ulos lankaa ostamatta ja nyt ottaa päähän. Siellä oli nimittäin Silkegarnia (100 % silkkiä) tarjouksessa 4,50 e/kerä. Pakko ehkä mennä taas perjantaina uimahallireissun yhteydessä katsomaan, josko sitä olisi yhä jäljellä, sillä huomenna sekä kauppa että uimahalli ovat kiinni, oletan.

Loimuisaa samettia

2007-11-26T23:54:00.000+02:00

Elämään yhtäkkiä ilmestynyt kiire on aiheuttanut sen, ettei mulla ole viime kuukauden aikana ollut aikaa tehdä oikeastaan mitään käsityörintamalla. Niinpä blogikin on viettänyt hiljaiseloa. Toivottavasti en ole onnistunut karkottamaan kaikkia lukijoita sinä aikana? Pian alkaa kuitenkin helpottaa. Nyt olen pitkästä aikaa saanut vietettyä kaksi aamupäivää ihan kotonakin ja viikko sitten otsaan ilmestynyt stressinäppyläkin katosi naamasta. Ja huomenna on meidän lauluporukan levynjulkkarikeikka Harjulla klo 19! Tervetuloa sinne kaikki, jos satutte maisemiin. :)

Tänään joka tapauksessa valmistui mekko, joka syntyi metristä alun perin ihan muuhun tarkoitukseen ostettua loimusamettia ja pätkästä pitsinauhaa. Kaavoitus on täysin omasta päästäni. Olen lopputulokseen yllättävän tyytyväinen ja luulen, että tuo pääsee käyttöönkin pian.

Loimusametin ompeleminen oli mulle ihan uusi tuttavuus ja sen joustavuus tuntui aluksi hankalalta. Pian siihen kuitenkin tottui eikä ratkojaa enää pahemmin tarvittu.

Tsumdidam, siivotakin pitäis. Ja lukea tenttiin. Vielä viikko aikaa ja neljä kirjaa jäljellä.

Gryffindor Socks

2007-10-22T01:07:00.000+03:00

Ferrarin kunniaksi tänään punasävyinen postaus. Formuloiden (jotka katsoin poikkeuksellisesti, kun mies kertoi, että on jännä tilanne) aikana valmistuivat rohkelikkosukat:

Malli perussukka kokoa 38, tiimalasikantapää, lanka seiskaveikkaa, puikot 3,5 mm bambut.

Toivottavasti nämä toimivat vastataikana varpaiden paleluun. Meidän parvekkeen oven tiivisteissä on ilmeisesti rakoja, sillä sieltä jostain vetää kylmää ilmaa sisään. Talvella oven lasit ovat välillä ihan jäässä -- sisäpuolelta.

Kaameat kallot

2007-10-15T14:09:00.001+03:00

No nyt näistä yksistä voi vihdoin blogata.

Lauantain synttärisankari (se sama, joka sai toisesta syystä pääkallosukat) sai lahjaksi sukkiinsa sopivat lapaset. Koska synttärijuhlat olivat naamiaiset ja sankari itse pukeutui merirosvoasuun, sopi lahja osuvasti myös asun teemaan. Ja saaja tuntui tykkäävän. :)

Tätä mallia on näkynyt muuallakin, viime talvenahan näiden neulomisesta tuli suorastaan villitys. Ohjehan siis on Hello Yarnin Pirate Mittens, paitsi tein ranneosaan pienen muutoksen siten, että lyhensin 1 o, 1 n -joustinta vähän ja neuloin sen sijaan kallo-osaa edeltävän kirjoneuleraidan tuplana. Näin lapasen kämmenpuolen kuviointi vilisee vähän vähemmän silmissä kuin alkuperäinen, mikä ilahduttaa suuresti ainakin väsynyttä ja migreenialtista neulojaa.

Nyt lähden uimahalliin tai salille hellimään liikuntaa kerjääviä lihaksiani.

Kissapussi

2007-10-07T20:36:00.000+03:00

Blogi on ollut viime aikoina vaiti. Käsitöitä täällä on kyllä tehty, mutta osa on menossa lahjaksi (eli hetken ajan vielä hyshys-kamaa) ja osa vielä kesken (eli välittömän ufoutumisriskin alla). Niin ja eilen ompelin miehelleni siniset pyjamanhousut edellisten, hajonneiden ja poisheittämieni tilalle.

Usein on välttämätöntä kuljettaa olkalaukussa erinäisiä tarvikkeita, kuten magnesiumia, rautatabletteja, särkylääkettä, allergialääkettä, kesällä ja kevällä myös nenäsumutetta (erityisesti koivun ja heinien kukkiessa) ja kyypakkausta (ampiaisten varalta). Laukussa muiden tavaroiden seassa kulkiessaan lääkkeiden pakkaukset menevät joko tohjoksi tai sitten lääkkeitä saa kaivamalla kaivaa laukun pohjalta silloin, kun niitä tarvitsee. Nyt ompelin itselleni lääkkeiden kuljetusta varten puuvillaisen pussin:

Eipähän ole lääkkeet enää sekaisin! Tai voihan tuossa tarvittaessa jotain muutakin kuljettaa. Hiuspinnejä?

Ai niin, tuossa alla oleva villahuivi on kirppislöytö, jonka tein viime viikolla. Se irtosi kuudella eurolla hartioitani lämmittämään ja pääsi viimein kotona hellään pesuun, koska haisi tyrmäävästi hajuvedelle eikä vuorokauden mittainen tuuletus parvekkeella auttanut. Se on ihana, ihana, ihana!

Näinä ihanina syysiltoina toivon joskus Ismo Alangon sanoin, että "voi kun voisin tatuoida taivaan iholleni". Tai edes siepata nuo upeat värit lankavyyhtiin! Katsokaa nyt tätäkin:

Sehän on melkein kuin taivasta peittäisi jättisuuri huivi, virolaista liukuvärjättyä villaa. :)

Yoga socks

2007-09-21T14:13:00.000+03:00

Sataa, sataa, ropisee, pili-pili-pom,
varpaitakin palelee, pili-pili-pom.

Vaan ei palele enää, ainakaan afrotunnilla! Tiedättehän suomalaisten liikuntatilojen tanssisalit: jostain nurkasta tai ikkunanraosta vetää aina, joten parketti on talvella paljaiden varpaiden alla viileä. Silloin jalat palelevat sietämättömästi, jos ääreisverenkierto ei ole kiihkeintä mahdollista luokkaa. Tänä talvena en suinkaan aio enää tanssahdella jalat sinisinä, vaan otan käyttöön uusiseelantilaisen Jussin suunnittelemat joogasukat. Tadaa!

Pattern: Yoga Socks (pdf) by Justine Turner. Yarn: Fortissima Socka, needles 2,5 mm DP. They'll keep my feet cozy and warm!

Tarkkasilmäinen huomaa, ettei sukkien raidoitus ole symmetrinen. Ei ole tarkoituskaan olla, mun mielestä afrosukat saavat mieluusti olla keskenään erilaiset. Pääasia, että lämmittävät ja sen ne taatusti tekevät. Hyvästi jalkakrampit ja kylmästä kangistuneet varpaat. :)

Langan tarkemmat tiedot olen valitettavasti unohtanut, eikä kerässä ollut enää vyötettä sen hankkiessani (ostin sen aikoinaan toiselta neulojalta). Jos joku tunnistaa, mulle saa mieluusti kertoa langasta lisää.

Ja vielä lopuksi vastaus edellisen postauksen maisema-arvoitukseen: kuten arvasittekin, häämatkakohteemme oli Santorini. Hotellimme (jota suosittelen lämpimästi!) tosin oli Kamarin kylässä toisella puolella saarta, eikä tuossa kalderan reunalla, josta nuo kuvat ovat. Saari on kuitenkin niin pieni ja bussimatkat halpoja, että myös kaldera tuli katsastettua pariin kertaan. :)

Kotiompelimon satoa

2007-09-07T13:48:00.000+03:00

Ompelukone on sanonut parin päivän ajan sur-rur-rur hyvin aktiivisesti. Miehen sisko valmistui toissapäivänä maisteriksi ja eiliselle illalliselle La Petite Maisonissa piti tietysti saada uusi hame. (N)Eurokankaasta löytyi kivaa kangasta ja surautin parissa tunnissa itselleni päällepantavaa.

Olen aika tyytyväinen siihen! Ja vetoketjukin meni taas kerralla siististi. Alan selvästi oppia jotain. :)

Tänään puolestaan olemme menossa häihin, tällä kertaa vieraina. Surautin sitäkin varten siis uuden hameen ja tänä aamuna sen seuraksi vielä pienen boleron, koska ulkona lienee kylmä.

Boleroon en ole ihan sataprosenttisen tyytyväinen, sillä jotenkin se ei ole ihan täysin minun näköiseni, mutta menköön nyt kun on kiire. Kai tuossa nyt kehtaa yhden illan ajan esiintyä?

Tähän väliin postaan vielä ne pääkallosukat, nyt aivan valmiina, pääteltyinä ja omistajansa luo pääsyä odottavina.

Mun on ehkä pakko testata jossain vaiheessa että hohtaako tuo lanka pimeässä. En nimittäin todellakaan ihmettelisi vaikka se tekisikin niin, väri on tosi ärtsy.

Kuten joku ehkä on saattanut arvatakin, johtuu viime aikoina vallinnut blogihiljaisuus siitä, että olimme ihanalla, ihanalla häämatkalla. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa missä:

Paikka oli kyllä ihana ja varsinainen kuherruskuukausparatiisi. Suosittelen lämpimästi!

Naps-naps-nappeja

2007-08-26T23:01:00.000+03:00

Kiitos aivan superpaljon kaikista onnitteluista sekä itseni että puolison puolesta! Olemme elelleet onnellista avioparin elämää jo viikon ja runsaan vuorokauden ajan ja ihanaa tämä elämä on. Toivottavasti olemme yhtä onnellisia vielä monen vuosikymmenen päästäkin. :)

Niin ja nyt häiden jälkeen ehdin jo sinne nappikauppaankin! Punaisessa langassa oli vaikka mitä ihanuuksia ja villiinnyin hetkeksi valitsemaan nappeja tuleviinkin neuleisiin... Vauvan alppitakkimuunnos sai joka tapauksessa pienet hopeiset kukkanapit. Päässäni alkaa soida Sound of Musicista tuttu Edelweiss aina kun vain vilkaisenkin noita ja minusta ne ovat aika söpöt. :)

Takki siirtyi nyt vihdoin lopullisesti UFO-luokasta FO:ksi ja myös aiemmin esitelty raidallinen pikku villapaita sai napit. Siihen ommeltiin turkoosit, iloisilta näyttävät kalat.

Nyt paita pitää enää höyryttää kevyesti. Noita pieniä vaatteita on muuten ihana tehdä, kun ne valmistuvat niin nopeasti ja ovat yleensä vielä söpöjäkin.

On täällä neuloskeltukin, nimittäin sukkia palkinnoksi häämeikin tehneelle ystävälleni. Bloggaan näistä jo nyt, sillä ajattelin huitaista ne vielä tässä yön aikana päättelyä myöten valmiiksi enkä kuitenkaan huomenna pääse niistä tänne kertomaan. Meillä oli ystävän kanssa diili: minulle meikki, hänelle pääkallosukat ja nimenomaan näillä väreillä:

En tiedä, onko tuo neonvihreä lanka jopa itsevalaisevaa -- jos se sattuisi olemaan, en luultavasti yllättyisi lainkaan. Joka tapauksessa siitä tulee sekä päheitä kalloja neuleeseen että varma migreeni neulojalle. Toivotaan kuitenkin, että vastaanottaja on tyytyväinen sitten kun nämä hänelle saapuvat.