Yhdet vihreät Saltkråkanit olen sentään neulonut partiokaverille kiitokseksi (ja unohdin kuvata, mutta ehkä te ootte niitä tässäkin blogissa jo parit nähneet) ja vähän ommellut. Eilen syntyi täällä aiemminkin nähdystä vanhasta lakanasta omien mittojen mukaan improvisoitu kesämekko. Tyytyväinen olen. Nyt me voitais olla pienen Oonan kanssa ihan samiksia, mutta se ei taida enää mahtua omaan ruutumekkoonsa kovin kauan.
Kesäkuun alkupuolella puolestaan surautin sinisestä raksahaalarikankaasta vekkihameen ajatellen sitä noin niin kuin partiopaidan pariksi, kun nyt kerran satuin löytämään niin taivaallisen sopivaa sinistä. Partiopaitojen uudistuksessa 2005 noista väreistä tehtiin ihan tyhmät, virallisesti mustikansininen ja vauvankak... ööh, siis rusakonruskea. Mä kyllä tykkäisin siitä vanhasta tummansinisestä edelleen.
No, enpä ole tuota partiopaidan kanssa kyllä käyttänyt, ihan farkuilla on menty vanhaan tyyliin. Ehkä sitten ensi paraatissa. :D Töissä se keräsi ihasteluja yhtenä päivänä yhdistettynä mustaan pooloon.
Mä yritän skarpata ja selättää neulepläähin, mutta nykyisessä työpaikassani en kehtaa neuloa palavereissa. Vielä. :)
6 kommenttia:
Ihana mekko ja ihana hame! :)
Minähän en ole edes suostunut uutta paitaa hankkimaan. PROTESTOIN!
Mutta ihana tuo mekko!
Nätti mekko!
Tää lpkj komppaa Pikkumyytä!
Mullakin ois ihania kesämekkokankaita näillä näkymin odottamassa tulevia kesiä... Tyhmiä noi kesätyöt, vie kaiken ajan.
tervetuloa takaisin :D
Hej,
nyt vasta huomasin, että olit päivittänyt. Olenkin kaipaillut käsityöraportteja. Hienoja luomuksia molemmat! :)
Lähetä kommentti