Iloista joulua kaikille!

Iloista joulua kaikille! Laitan vähän niin kuin joulukortiksi kuvan eräästä teoksesta, joka sijaitsee yhdellä vuorella siellä, mihin lähden noin kymmenen tunnin päästä. Musta se on tavallaan aika kaunis.




Ja tältä siellä siis näyttää muuten:



Hauskaa uutta vuotta myös kaikille, koska en luultavasti pääse päivittämään tätä blogia matkan aikana. Fifi lähtee tietysti mukaan, tuoretta raporttia seuraa seuraavan kerran kun pääsen koneelle.

Syökäähän hyvin rosollia ja laatikoita ja varokaa rakettien kanssa! :)

Tse tse, Fifi. Vuff.

Rohkaistuin vihdoin aloittamaan ensimmäisen Fifini. (Kiitos Lauralle tiedosta, miten langankierto tehdään. En olisi uskonut, että se voi olla niin yksinkertaista!) Se menee eräälle ihmiselle lahjaksi, joten en varmuuden vuoksi kerro enempää kuin että se on sininen eikä se ole mohairista.

Voisikohan Fifin muuten tehdä raidallisena -- siis neuloa siihen 2--4 paksuhkoa poikkiraitaa? Kärsiiköhän se ruutukuvio siitä, jos väri vaihtuu jossain kohtaa? Täytyykin joskus kokeilla. Vähän mä haluaisin sellaisen vaikka musta-valko-harmaana. :)

Fifin väsääminen on ihan oikeasti niin kivaa, että se valmistunee hyvää vauhtia. Vuff vain ja huivi on valmis.

P.S. Sorruin sitten minäkin monen muun lailla katsomaan ketä julkkista muistutan. Masiina tarjosi Christina Ricciä ja Katie Holmesia. Todella omituista.

Valokuvia paidan vaiheista

No niin, sitten seuraa luvattuja kuvia paidan vaiheista. Tässä ensin tuo hassunkurinen pingotus, joka on taatusti tehty kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti. Se kuitenkin toimi.




Tässä vaiheessa puuttui enää hiha- ja sivusaumat (kuten kuvasta huomaa, muokkasin mallin resoreita neulomalla joustinta 12 cm:n sijaan vain 6 cm ja luovuin myös poolokauluksesta viime hetkellä):




Ja tältä se näyttää valmiina:




Kiitos muuten Derealle helmineuleideasta slipoverin kädenteissä! Se on kerrassaan nerokas ajatus. :) Aloitan slipoverin kilkuttelun heti tammikuussa, luultavasti Nallesta, joka vaikuttaa sopivan paksuiselta ja on ihan miellyttävää neuloa. Fifiäkin tekisi mieli kokeilla violetinkirjavasta Hippystä, kunhan selvitän, miten tuollainen langankierto oikein tehdään. (Juu, olen tosiaan niin käsi kuin blogini kuvauksessa uhkasin.) Nyt pitää kiiruhtaa valmistelemaan vielä viimeisiä pehmeitä paketteja pukinkonttia varten.

Iloista, lämpöistä ja mohairinpehmeän suloista joulun odottelua kaikille! Väliviikolla en varmaan pääse tätä blogia päivittelemään, kun ei mulla ole mitään konetta mukana matkalla. Huomenna saatan sen sijaan turinoida tänne vielä jotain.

---
Jälkikäteiseditointina: löysin muuten tänään taas sitä ihanaa oliivinvihreää 7:ää veljestä Anttilasta. La dolce vita! Kiitos, Novita, kiitos! :)

Toinen jälkikäteiseditointi: kokeilin XZ-sarjan uutta vanilja & suklaa -sampoota ja se tuntui aika hyvältä. Ja ajatuksena se on aika herkullinen. (Ei, se ei tuoksu vaniljalta eikä suklaalta, sen sijaan se kyllä rauhoittaa hiuspohjaa.)

Tuuletusta ja aaltoliikkeitä

Käenpesävillapaita on valmis ja tänään ekaa kertaa päällä. Ihanan lämmin ja pehmoinenkin vielä (sekä tuoksuu langalle ja silitysraudalle). Kohta voin sitten aloittaa uuden työn -- slipoveriohje miestä varten olisi yhä in ja pop. Etu- ja takakappaleet saa varmaan väännettyä villapaidan peruskaavalla. Vaan tietäisikö joku, miten kädentiet voisi reunustaa siististi?

Kotona on käynnissä paketointiurakka. Pehmeitä paketteja syntyy punaisesta paperista, sinisestä paperista ja vihreästä paperista. Suomeksi pakettien päälle voi kirjoittaa lämmintä joulua, mutta saksaksi warme Weihnachten kuulostaa niin dorkalta... Taidan käyttää jotain muuta adjektiivia. Herzlich?? Froh??

Vielä pitäis pestä pyykkiä matkaa varten. Mustat ja valkoiset koneelliset on pesty, seuraavana vuorossa ovat punakirjavat. Tänään pidän varmaan lyhyemmän työpäivän, koska hommaa on vähänlaisesti. Pääsenpähän kotiin aiemmin valmistautumiaan matkaa varten ja lisäilemään ehkä myös kuvia tänne blogiin. :)

Loppusuoralla

Jihuu, kahdestakin syystä:

1) onnistuin liittymään neuleblogirinkiin (linkki näkyy tuossa oikealla),
2) käenpesävillapaidasta pitää ommella enää sivusaumat ja sitten se on valmis. :)

Lueskellessani neuleblogeja näin jollain (pahoittelen, etten enää muista kenellä) sellaisen kuvan, jossa villapaita oli pingotettu nuppineuloilla nojatuolin selkämykseen. Itse toimin vielä enemmän opiskelijabudjetilla käenpesäpaidan kappaleiden kanssa. Tuollainen hieno nuppineularatkaisu ei todellakaan tullut mieleeni, vaan käytin pingotuksessa apuna kontaktimuovilla päällystettyjä kirjoja ja videokasetteja muovikoteloissaan... No, näyttihän se aika hassulta, mutta täytti tarkoituksensa. Mulla on tästä toimenpiteestä valokuvakin, voin kotiin päästyäni laittaa sen tänne, mutta veikkaan, että kuolette kyllä nauruun. :)

Parin tunnin päästä menen puolisoni kanssa syömään tänne. Puolisolla on syntymäpäivä. Se kyllä näyttää vielä harvinaisen rypyttömältä, komealta ja nuorekkaalta ollakseen 1970-luvulla syntynyt. ;)

Knittyn sivuilta löytyi pienten otusten (pocket creatures) ohje. Tuollaisia olisi kiva vääntää kavereille vaikka nimipäivälahjoiksi. Aika velikultia.

Akuutti ohjepula

Prinsessa, puoli valtakuntaa ja lohikäärme hyvästä ja yksinkertaisesta slipoverin ohjeesta M-kokoiselle miehelle! (Tai ainakin ikuinen kiitollisuuteni ja mahdollisesti jotain muutakin kivaa.) Ajattelin tehdä miehelle slipoverin jostain ei-niin-paksusta langasta, mielellään esim. harmaasta. Florica saattaisi sopia, ellei siitä tule liian kuumaa vaatetta. Ehkä jokin puuvillalanka olisi paras. Etu- ja takakappaleet syntyisivät varmaan kohtalaisen samalla tavalla kuin villapaidassakin, mutta kaulan ja käsien aukoista mulla ei ole mitään aavistusta. Kai niihin joku pieni joustinresori pitäisi tehdä, jotta ne näyttäisivät siisteiltä, mutta miten? Ei se varmaan mitään pooloslipoveria halua, saati sitten pieniä poolokauluksen näköisiä hihoja...

Käenpesävillapaidan kaulus on puolivälissä, seuraavaksi kiinnitän hihat ja loput saumat ja sitten se pitääkin vain höyryttää siistiksi. Uskomatonta, että pystyin tuohon! Hiha- ja sivusaumat tosin vähän hirvittävät, olkasaumojen teko oli kyllä ongelmatonta mutta niiden pituuskin oli toisaalta vain murto-osa paidan sivuihin verrattuna. Joka tapauksessa se tulee taatusti tarpeeseen Lechissä, jossa nettisivujen mukaan on parhaillaan 1,5 metriä puuterilunta ja lisää odotetaan. Kivaa päästä matkalle!

Lisää vanhoja töitä

Idolsin ratkeamisen kunniaksi (vaikka en kyllä tykkää Katrista enkä Ilkasta, suokkarini olivat Agnes ja Pete) esittelyyn tulee vielä lisää vanhoja töitä. Kiitos muuten kaikille kommenteista ja tervetulotoivotuksista!

Tässä vielä pipo samasta violetista kimallelangasta, jota käytin myös tummansinisessä riekkopipossa. Halusin tuollaisen smurffimaisen pipon, joten tein sellaisen itse. Se on herättänyt ihastusta kadulla. :)





Ja sitten suosikkikaulaliinani. Lankoina on käytetty kirjavan punaista ja sinistä Nalle Coloria. Mallina kaulaliinaa esittelee pehmoinen saimaannorppa.

Vanhoja töitä

Vielä esittely parista vanhasta työstä. Reunassa 2002 valmistuneet riekkolapaset 7 veljeksestä. Sittemmin tuota ihanaa oliivinvihreää sävyä ei ole löytynyt enää mistään, samoin kuin tuota luonnonvalkoista, jonka seassa oli ruskeita "sattumia". Keskellä/takana riekkopipo, jonka kuvio on mukaelma äidin vanhasta villapaidasta (lapasten riekot ovat osa tuota kuviota). Lankojen merkkejä en tiedä tai muista, paitsi että tuo monenkirjava puukuvion yläosassa taitaa olla Nalle Coloria. Ruskea, tummansininen ja kimaltava violetti ovat jotain äitini vanhoja jämälankoja. Pohja on siis oikeasti tummansininen, kuva vähän vääristää värejä.

Kolmas pipo on myös joistain äidiltä saaduista villapaidan jämälangoista kudottu. Kukkakuvio on mukaelma laskettelupiponi kirjailusta (ks. alempi kuva, sitä pipoa en ole itse tehnyt vaan se on ostettu Itävallasta), sydänkuvio omasta päästä keksitty. Tämä sininen pipo on lahjoitettu valmistumisensa jälkeen puolisolle.

Ihme kärsivällisyyden saralla

Käenpesävillapaidan osat ovat valmiit. Nyt ne pitäisi ohjeen mukaan sitten "levittää alustalle mittoihinsa, kostuttaa sumuttamalla työn nurjalta puolelta ja antaa kuivua". Kuulostaa helpolta, mutta epäilen käytännön toteutusta: miten hemmetissä saan ne myös pysymään mitoissaan kauemmin kuin viisi sekuntia, kun ne pyrkivät ainakin nyt rullautumaan reunoistaan? Jätän homman ehkä suosiolla huomiseen. Varsinkin kun suunnittelin käyttäväni parivuodettamme "alustana". Aika hieno aikaansaannos tuo minulta kuitenkin on, vielä jos saan sen ommeltua kokoon, voin ottaa sen viikon päästä mukaani Alpeille, Lechiin. Siellä tarvitaan varmaan lämpimiä vaatteita -- webbikameran mukaan lunta on sekä vuorilla että kylässä jo ihan kivasti.

Odotan matkaa jo ihan onnessani. Enkä ehkä ota edes neuletta mukaan. ;) Maisemat ovat kerrassaan henkeäsalpaavat, viime vuonna siellä näytti tältä:



Vaatehuoneesta löytyi muuten yksi kassillinen mustaa ja toinen kassillinen vaaleanvihreää mohairlankaa, jotka olen saanut äidiltä. Ihanaa! Nyt täytyy vain keksiä, mitä niistä tekisin. Joskin ensin puikoille menee puolison toivoma slipoveri -- heti kun se kertoo värin ja materiaalin (villaa, polyesteriä, jotain muuta). Jos joku osaa suositella jotain ohuehkoa lankaa, jonka neulominen ei raasta hermoja riekaleiksi ja josta saisi kivan slipoverin, otan mieluusti vastaan vinkkejä. :)

Lämmintä ja pörröistä

Ostin tänään vaaleanruskeat, karvaiset jetibootsit. Nyt tahdon niiden seuraksi pörrölapaset. En kuitenkaan aio tältä istumalta juosta kauppaan ostamaan Tango-lankaa (joka muuten on sydäntäsärkevän kallista), vaan lupaan pyhästi tehdä ensin keskeneräiset neuleet alta pois. Kärsimättömän ihmisen ongelma vain on se, että olisi kauhean kiva tehdä kaikkea heti...

Pitäisi varmaan opetella virkkaamaan. Olisi niin makeeta virkata itselle vaikka toppi ensi kesäksi -- kun ei lämpimän ajan lähestyessä viitsisi oikein villapaitaakaan vääntää. A propos villapaita, viimeinen hiha on kohta puolessa välissä. Sen kunniaksi laitan tähän vielä kuvan pinkeistä lapasista (joista toinen pitäisi tehdä loppuun, mutta syklaaminvärinen Fleur-lanka, jolla olen tehnyt tuota kuviota, taitaa loppua kesken).

Kissasukat

No niin, luvattuja kuvia kissasukista. Muistakin töistä tulee jossain vaiheessa. Kaikista en uskalla laittaa ennen joulua, sillä joidenkin lahjoiksi menevien töiden saajat saattaisivat teoriassa pistäytyäkin vilkaisemassa tätä blogia.

Tässä kissasukka tekeillä:




Tässä valmis kissasukka (ensin jalassa ja sitten tuolilla):






Ja vielä kuvio lähempää:




Sorruin kuitenkin ostamaan violetinkirjavaa Hippy-lankaa Anttilan alennusmyynnistä. Käenpesävillapaidan jälkeen aloitan varmaan taikajakun tekemisen. On se aika ihana malli.

Pakkoitsepuolustuspuhe.

Voi apua, luettuani tuon edellisen huomasin, että vaikutan langanhamstraajalta. Nyt on pakko oikaista varmuuden vuoksi muutama tosiasia, jotta en saisi ansiotonta neulojakunniaa osakseni.

Kieltäydyn olemasta likelläkään todellista neulefriikkiä, sillä olen käsityöihmisenä tosi kaukana esimerkiksi Marjut Katajalasta tai Kristel Nybergistä, joiden sivuilla esiteltyjä uskomattomia aikaansaannoksia olen monet kerrat ihaillut. Kotonani on aika vähän lankaa (yhteensä ehkä vain noin kolme tai neljä muovikassillista ja osaan aika hyvin myös uskotella, että sillekin on käyttöä jatkuvasti ja/tai nopeasti). Mieheni ei valita siitä, että kotonamme on lankaa, otaksuttavasti se ei edes huomaa sitä. Ja se joutuu myös vastaanottamaan neuleita vasta sitä mukaa, kun kuluttaa edelliset loppuun. (Sen sijaan kaverini ilahtuvat uusista lapasista tai villasukista tuon tuostakin ja itse omistan ehkä noin kymmenen erilaista hanskaparia ja pipoa.)

En osaa virkata kuin pannulapputyyppisellä edestakaisin-tekniikalla, pitsistä en uskalla edes haaveilla kun jo pyöreän virkkuutyön tekeminen syö hermoja. En ole järjestelmällinen, vaan jokaisilla puikoillani on yleensä jokin keskeneräinen työ samaan aikaan. Eikä minulla ole Fifiä. Vielä. Tosin nyt kun näin kuvan siitä punaisesta Hippy-langasta neulottuna, aloin harkita asiaa uudelleen...

Liskopipo

Ei jumaleisson, tällainen liskopipo on saatava! Löysin vasta nyt Pirkan neuleohjesivulta "pipokilpailun satoa" -kohdan. Miltähän näyttäisi, jos irrottaisin vaikka vaaleansinisestä oravapipostani korvat ja tekisin niiden sijaan liskon... Olen nimittäin miettinyt, että ruskeat karvakorvat eivät oikein sovi vaaleansinisen pohjan kanssa. Mieluummin neuloisin ruskean pipon niihin pohjaksi. Alun perin neulomani vaaleansininen pipo voisi näyttää hauskalta tuollaisen liskon kanssa. (Oletettava seuraus: työkaverit eivät enää kehtaisi lähteä kanssani lounaalle työpaikan ulkopuolelle.)

Virkatun kassini kantokyky ja litravetoisuus on muuten loistava. Se vetää todistetusti sisälleen koko ylioppilaskunnan historian kerralla. Historiikkiin kuuluu neljä osaa Matti Klingen teoksia ja kaksi Laura Kolben tiiliskiveä.

Käenpesävillapaidasta puuttuu enää yksi hiha, joka aloitetaan näinä päivinä. Saatan vielä saada sen jouluksi mukaani Alpeille. Se sopisi kieltämättä yhteen hiihtoasuni kanssa. Näyttäisin ihan katu-uskottavalta aurinkoterassilla lounastauolla kupillinen kuumaa vihanneskeittoa ja mukillinen kuumaa hehkuviiniä vieressäni. Jos ehtisin, tekisin itselleni paidan, jossa on samanlainen kuvio kuin hiihtopipossani. Sellainen olisi aika päheä -- ja kassillinen tummanpunaista Isoveli-lankaa odotteleekin vaatehuoneessa käyttöä. En taaskaan voinut vastustaa Anttilan lankaosaston alea. (Hippy-lanka on muuten myös tarjouksessa. Nyt tarvitsen runsaasti itsekuria, tai kohta tekeillä on myös taikajakku. Olisi hyvä saada edes joululahjat valmiiksi, ja graduakin pitäisi tehdä, ja opiskella, ja...)

Satayksi pientä ideaa...

Käenpesävillapaidan etu- ja takakappaleet ovat valmiina. Vielä pitäisi neuloa hihat ja kaulus. Seuraavaksi projektiksi harkitsen Ullan sivuilta löytynyttä Kemijoki-villapaitaa avopuolisolle. XL-kokoisen puseron vääntäminen tosin hieman hirvittää; mies on M tai L ja kärsivällisyyteni XS tai S. No, tavoitteeni on se, että mies saa paidan käyttöönsä viimeistään jäädessään eläkkeelle. Ei se ole kuin vajaat kolme vuotta mua vanhempi. Tai sitten teen sille jonkun M-kokoisen perusvillapaidan.

Ullasta löytynyt kollinroikale olisi hauska tehdä vaikka kissoja rakastavalle allergikkokaverille joululahjaksi. Olen kuitenkin päättänyt, etten ota blogikissaa. Kissasukkien lisäksi siis. Ja kun kissasukat (kuva tulossa tänne lähipäivinä) valmistuvat, juoksen kauppaan ostamaan lankoja hämähäkkimiessukkia varten.

Töiden valmistuminen on ihan kivaa, mutta vihaan lankojen päättelyä. :(

This is not a love song.

Ajattelin aloittaa sanomalla, että tämä ole sellainen neuleblogi, jollaiset ovat nykyisin tosi trendikkäitä, mutta päätin sitten jättää sen väliin. Tämä on neuleblogi, trendeistä viis, ja selittely kuulostaisi jokseenkin samalta kuin Rammsteinin Amerikassa se kohta, jossa todetaan this is not a love song, I don't sing my mother tongue.

Aluksi on varmaan tarpeen selittää tuo blogin kuvauksessa mainittu "käenpesävillapaita". Se on siis valkoinen villapoolo, jota kitkutan lankakerän mukana tulleen ohjeen mukaisesti Isoveli-langasta aina telkkaria katsellessani. Paitaa on uskollisesti väännetty niin Käenpesän, Salkkarien kuin Täydellisten naistenkin aikana. Kyllähän sitä ihminen jotain hömppää tarvitsee gradunteon vastapainoksi. :) Syntymässä on ensimmäinen villapaitani. Olen neulonut paljon kaikenlaista, mutta paitaa en ikinä. Ehkä se johtuu siitä, että kyllästyn niin helposti.

Tällä hetkellä kesken olevia projekteja villapaidan lisäksi: kissakuvioidut villasukat (toinen valmis), pinkit lapaset, joissa ihmiskuvioita ja sydämiä (samoin toinen valmis), Äiti Teresa -peite lähetettäväksi Intiaan ja harmaat kukkakuvioidut lapaset pukinkonttiin (yhdet on jo valmistettu). Kuvia tulee kunhan saan ne pois kamerastani.